Alun perin kymmenenä sarjakuvalehtenä ilmestynyt Daytripper alkaa Craig Thompsonin (mm. Koipeliini-palkittu Habibi) piirtämällä esipuheella. Siinä Thompson kuvaa Daytripperiä fantasian ja realismin sekoitukseksi, fantasiaa ovat Thompsonin mukaan supersankarit ja realismia kyynisyys. Yksinkertaistus on typerä, mutta antaa kenties jotain viitteitä Daytripperin taustalla vaikuttavista ajatuksista; luvassa on positiivinen tarina, jossa elämä on pelkkää sambaa.
Hämähäkkimies 1982
Wikipedian mukaan nostalgia tarkoittaa menneen ikävöintiä, kaihoa ja haikeutta. Se on myös markkinoinnin ymmärtämä mekanismi, mikään muu ei selitä esimerkiksi Ritari Ässä -dvd-julkaisuja. Henkilökohtaisella tasolla taas nostalgia on minulle keino nauttia vanhoista sarjakuvista ilman sitä riesaa, että kaverini joutuu kaivamaan kokoelmistaan vuosikertatolkulla 30 vuotta vanhoja Hämäreitä, sillä Egmont on kunnostautunut palvelemalla neljännen vuosikymmenen masentavaan merkkipaaluun päätään lyövää markkinasegmenttiä julkaisemalla uudestaan Hämähäkkimies-lehden alkutaipaleen lehtiä vuosikerrallisen käsittävissä kokoelmissa.
Jatka lukemista “Hämähäkkimies 1982”Nemi: Villi ja vakaa
Olen ollut Nemi-fani jo vuodesta 2003, jolloin ensimmäinen albumi ilmestyi suomeksi. Pahaa-aavistamattomana avasin albumin antikvariaatissa ja ihastuin välittömästi tyttöparivaljakkoon, joiden näkemys hauskasta tempauksesta oli kiskaista helium-henkoset teletappi-ilmapallosta. Myyty!
Jatka lukemista “Nemi: Villi ja vakaa”