Mielipuolista tykitystä ja hullua huumoria

Api on mainosalan huippuosaaja, dynaaminen ja väsymätön ideatykki. Jatkuva stressin hoito alkoholilla vaatii kuitenkin veronsa ja Apin mielenterveys alkaa horjua. Mutta luovan ihmisen mieli ei edes harhoissaan tyydy vaatimattomin hallusinaatioihin. Apille näyttäytyvät toinen toistaan kiehtovammat, enkelimäiset ja demoniset henkiolennot, jotka kilpailevat ihmisen sielusta käyden alituista keskustelua omasta olemuksestaan ja tavoitteistaan. Sairaalan seinät eivät estä näiden raamatullisiin mittoihin kasvavien hahmojen visuaalisesti vaikuttavia ja tarkoitukseltaan yllättäviä vierailuja.

Jatka lukemista “Mielipuolista tykitystä ja hullua huumoria”

Puskaradio

 

Puskaradio-sarjakuva-albumia selaillessa huomaa heti suuren viitseliäisyyden, joka sen tekemiseen on käytetty. Sisäsivujen väritys on yhtä silmiähivelevää kuin upean kansikuvankin. Muutama kirkkaampi sarjakuvasivu piristää muuten tasasävyistä kokonaisuutta. Piristävää rytminvaihdosta tuovat myös sivut, joissa on kokonaan luovuttu perinteisestä ruutujaosta. Ennen varsinaisia sarjakuvasivuja oleva Kaarina Hazardin kolumni/arvio Puskaradio-sarjakuvasta on kerrassaan ylistävä. Kukas se kissan hännän nostaakaan, ….? Okei, menköön huumorin piikkiin.

Jatka lukemista “Puskaradio”

Veturi ja sen kuljettaja

Belgialainen arkkitehtiperheen poika François Schuiten (s. 1956) tunnetaan yhdessä käsikirjoittaja Benoit Peetersin kanssa luomastaan Hämärät kaupungit (Les Cités Obscures) -sarjasta. Tällä kertaa jo koulun ala-asteelta saakka yhteistyötä tehnyt duo päätyi hetkeksi erilleen Peetersin työstäessä sarjakuvien kirjoittamisen sijasta Derrida-elämäkertaansa. Kaunokainen on ensimmäinen Schuitenin itsensä kirjoittama albumi.

Jatka lukemista “Veturi ja sen kuljettaja”