Heiska ja Heta – Pelkkää pilaa

Belgialainen sarjakuvantekijä André Franquin (1924–1997) tunnetaan parhaiten paitsi Pikon ja Fantasion pitkäaikaisena piirtäjänä niin myös Niilo Pielisen ja Marsupilamin luojana. Hänen tunnetuin yksittäinen teoksensa on makaaberia huumoria sisältävä Mustat sivut, joka on julkaistu suomeksikin kahteen kertaan. Egmontin BD-sarjassa nyt ilmestynyt Heiska ja Heta (Modeste et Pompon) on sivun mittainen 50-lukulainen huumorisarjakuva, jossa kuvataan nuorenparin kommelluksien täyttämää elämää.

Jatka lukemista “Heiska ja Heta – Pelkkää pilaa”

Kuolonkaskuja kuvina


Myrkynkeittäjänä sarjakuvantekijä itse.

– Hattivatti sanoo lerpun lerpun. – Naapurit nauraa, mutta annas olla kun pamahtaa… Oulun sarjakuvaseuran vuonna 1984 julkaisemasta André Franquinin Mustat sivut -albumista on sukeutunut suomen kieleen lentäviä lauseita. Kupletin juoni on synkkä kuin kuusimetsä keskiyöllä, mutta silti se naurattaa – vaikka nauru joskus juuttuukin kurkkuun. Arktisen Banaanin nyt julkaisemassa kovakantisessa, suurikokoisessa albumissa on mukana parikymmentä Suomessa aikaisemmin julkaisematonta sivua.

Jatka lukemista “Kuolonkaskuja kuvina”

Eurooppalaisia sarjoja 1: Marsu Kids

Marsupilamin luoja ja alkuperäinen piirtäjä, André Franquin, kasasi joskus 1980-luvulla oman dream-tiiminsä, johon kuului Yvan Delporte, Will, Wasterlain, Yann sekä Didier Conrad. He kehittelivät tarinan, hahmot ja taustat Marsupilami-animaatioon. Franquinin tiimi teki A3-kokoisen, hienon julkaisun, jonka avulla oli tarkoitus saada amerikkalaiset rahoittajat mukaan hankkeeseen. Projekti kuitenkin kuivui kokoon, eikä kyseinen animaatio koskaan nähnyt päivänvaloa. Mutta kun Marsupilamin julkaisuoikeudet omistava Marsu Productions alkoi vuoden 2010 tienoilla kehittelemään uutta sarjaa Marsupilamien poikasten ympärille, itsestäänselvä valinta piirtäjäksi oli D. Conrad. Hänellä kun oli jo niin sanotusti homma hanskassa.

Jatka lukemista “Eurooppalaisia sarjoja 1: Marsu Kids”

M’enfin?! Franquin!

Rue Saint-Martinilla ja sen edessä olevalla aukiolla kiemurtelee kaksi noin sata metriä pitkää jonoa. Hetken voisi ehkä luulla, että kaikki nämä ihmiset jonottavat M’enfin?! Franquin -näyttelyyn, joka esittelee sarjakuvapiirtäjä André Franquinin tuotantoa. Mutta ei, aukion toisella puolella, Pompidou-keskuksessa, on Salvador Dalin näyttely. Sinnehän nuo kaikki jonottavat! Minä puolestani suuntaan Le Centre Wallonie-Bruxellesiin katselemaan Franquinin teoksia.  Jatka lukemista “M’enfin?! Franquin!”