Syrjäiseen pikkukaupunkiin saapuu tuntematon parrakas mies. Mukanaan hänellä on aseista vaarallisin: idea vapaudesta. Apuna oleva haulikko ei tietenkään haittaa ajatusten saattamisessa perille, ja pian Stream Cityn kadut täyttyvätkin ruumiista täynnä luodinreikiä…
 |
Aave Stream Cityssä
Tarina Mikko Mustasaari
Piirrokset Aapo Kukko
Lempo Kustannus
ISBN 978-952-5938-21-0
90 sivua, nid., 210×297 mm, mv.
Svh 15€
Hyvät, pahat ja proletariaatti
Aave Stream Cityssä on perinteisistä perinteisin lännentarina. Kaava on tuhannesta tarinasta tuttu: Muukalainen saapuu kaupunkiin, jossa paikallinen karjaparoni tai muu vastaava rahamies pitää valtaa hyppysissään. Muukalaisen läsnäolo järkyttää kaupungin tasapainoa ja nostaa esiin jo valmiiksi pinnan alla kyteneen tyytymättömyyden. Tarinat yleensä päättyvät vallanpitäjien kaatumiseen ja uuden, reilumman järjestyksen nousuun.
 |
Stream Cityyn saapuva muukalainen omaa kuitenkin hauskan erityispiirteen. Mies saarnaa Karl Marxin opetuksia, joka ei ainakaan satunnaisesta lännentarinoiden harrastajasta vaikuta kuluneelta idealta. Tuoreus saattaa olla ymmärrettävää, osuuhan lännentarinoiden kulta-aika Yhdysvalloissa päällekkäin kommunistivainojen kanssa. Varsinkin perinteisissä lännenelokuvissa pyrittiin luultavasti korostamaan pikemminkin antikommunistisia, periamerikkalaisia eli käytännössä kapitalistisia hyveitä. Kun sosialismia ei löydy amerikkalaisista esikuvista, se on luultavasti jäänyt pois koko genren kuvastosta.
Kourallinen kenparkereita
 |
Myöhemmin Euroopassa genreä on tosin tulkittu luovasti uusiksi, ja Aavekin on enemmän sukua italialaisille tulkinnoille, niin elokuvan kuin sarjakuvan puolelta. Käsikirjoittaja Mikko Mustasaari mainitsee kommenteissa Sergio Leonen, ja Aapo Kukon luonnosmainen piirrosjälki ja rytmiltään raukea kerronta tuovat mieleen ne realistisemmat lännentarinat, esimerkiksi Ivo Milazzon rouhealla viivalla piirtämät Ken Parker -seikkailut.
Aave albumin nimessä viittaa tarinan puolivaiheilla sattuvaan käänteeseen. Yksi tarinan hahmoista päätyy hautaansa, mutta näyttäytyy edelleen siellä täällä kaupungin kujilla ja kaduilla; tai ainakin taitavasti aseteltu kerronta hämää lukijan ajattelemaan niin. Yliluonnollisuudesta ei kuitenkaan ole kyse, kaikella on yllättävänkin yksinkertaiset selityksensä, eihän Clint Eastwoodin esittämä Man with No Name -hahmokaan ollut todellisuudessa luodinkestävä.
2 rohkeata miestä
Merkillinen kansikuva ei varsinaisesti myy tai houkuttele. Siniruskea maalaus on kuin se olisi taiteiltu jatkosodan aikana korsussa. Ulkoasu on muutenkin jäänyt hieman raakileeksi, kookas A4-koko olisi hyötynyt viimeistellymmästä kokonaisilmeestä.
 |
Mutta sisältö toimii. Mikko Mustasaaren laatima juoni etenee loogisesti ja dialogi on sujuvaa. Kunniaksi on luettava myös kerronnan rentous, tarina ei kaahaa kohtauksesta toiseen vaan ottaa oman aikansa, jäämättä kuitenkaan koskaan turhaan polkemaan paikalleen. Juonta eteenpäin vierittävien kohtausten välissä on hitaampia, hiljaisia jaksoja, jotka paitsi korostavat tapahtumapaikkana olevan pikkukaupungin hiljaista elämänmenoa, myös lataavat tunnelmaa. Lännenelokuvissakin parhaita kohtia ovat ne, joissa odotetaan ammuskelun alkamista. Aave Stream Cityssä tuntee klassikkonsa hyvin.
Aapo Kukon piirrosjälki on tutun rentoa ja realistista, kuin suttuista Tex Willeriä tai siistimpää Ville Rantaa. Lähikuvia on paljon, mutta mitäs siitä, niin oli Sergiollakin. Pääasia eli piirrosten rytmi on hyvä, juttu kulkee juuri niin kuin pitääkin. Itse piirrosjälki vaihtelee, mutta ei häiritsevästi, päinvastoin pieni rosoisuus sopii tarinaan syrjäisestä kaivoskaupungista, jossa ihmisetkään eivät ole aivan uusia tai puhtoisia.
High Noon GMT+2
 |
Aave Stream Cityssä on kelpo pikku länkkäri. Se ei luultavasti heivauta kenenkään käsitystä lännensarjakuvista suuntaan taikka toiseen, mutta se onnistuu tavoitteissaan, jotka tosin eivät ole huimaavan korkealla. Mutta ken kaktukseen kurkottaa kompastuu salamipötköön, ja länkkäreissä perusasioihin pitäytyminen on luultavasti se oikea ratkaisu, joka pitää puristitkin tyytyväisinä. Tarinassa on toki pieni ripaus spaghettia ja revisionistista westerniä, ja työläisten vallankumous antaa jutulle jännän sivumaun. Marx laittaa kertomuksen liikkeelle, pyörittää juonta ja pitää sen liikkeessä — mutta kovin syvälle aiheeseen ei lopulta mennä, ja samaa kerronnallista funktiota voisi varmasti toimittaa moni muukin idea, pyssynpaukkeen ja muun perinteisen lännentoiminnan pysyessä aivan ennallaan.
 |
Mutta yhdessä kohtaa albumin ideologiset impulssit ja perinteikäs lännentarina kohtaavat täydellisesti. Tarinan loppukohtauksessa parrakkaan profeetan opetuslapset, juoppo lehtimies Mack ja opettaja Pat Wilson, hahmottelevat suuntaviivoja Stream Cityn tulevaisuudeksi. Samanmielisten aatteellisessa yhteentörmäyksessä on viisautta, joka resonoi läpi albumin. Niin kuin Shane, etäisten laaksojen mies (1953) muistetaan pääosin vahvasta loppukohtauksestaan, myös Aave Stream Cityssä -albumin mieleenjäävin kohtaus on säästetty sokeriksi pohjalle.