Kammottava koronauutisten ja kaaoksen täyttämä vuosi 2020 on vihdoin tulossa päätökseensä. Vuoteen on omalla kohdallani, ja toivottavasti mahdollisimman monen tätä lukevan osalta, mahtunu myös paljon mukavia asioita. Tämä blogi on ollut yksi niistä, ja teille sarjakuvasuositusten kirjoittaminen onkin ollut valtavan antoisaa. Kiitos siitä teille! Vuoden viimeiseksi päivitykseksi halusin kirjoittaa hieman jotain erilaista, ja koostaa yhteen omia suosikkejani tämän vuoden varrelta. Haluan mainita muutamia sarjoja niin netistä kuin kirjoista ja nostaa jalustalle yhden taiteilijan, jonka työt luikertelivat sydämeeni tänä vuonna. Myös vuoden suurin yllättäjä mainitaan.
En osaa edes sanoa, kuinka monta eri sarjakuvakirjaa olen tänä vuonna lukenut. Suurin osa niistä on kuitenkin jäänyt lähtemättömästi mieleen. Anne Frankin päiväkirjan sovitus kummittelee minulle vieläkin, enkä malta odottaa mitä ikinä ihanan Kuutamo ja muita kertomuksia piirtäjä Tuisku Hiltunen meille seuraavaksi tarjoaa. Vaikuttavimmaksi mieleeni jäi kuitenkin kaveriltani lainaksi saamani Nimona. Tämä Noelle Stevensonin kirja jäi minulta esittelemättä, sillä olen pyrkinyt teksteissäni käsittelemään mahdollisimman monia teoksia, jotka ovat Suomessa helposti ja ilmaisesti saatavilla. Tämä herttainen fantasiatarina on kuitenkin mainitsemisen arvoinen. Nimona on teinityttö, joka pystyy muuttamaan muotoaan miksi vain elämeksi tai ihmiseksi. Hän tarjoutuu entisen ritarin ja nykyisen pahoja juoniaan punovan Ballister Blackheartin kätyriksi, jälkimmäisen tosin alkuun hangoitellessa tällaista yhteistyötä vastaan. Blackheart kehittää nerokkaita juonia valtaapitävää instituutiota vastaan, ja tarpeettoman uhkarohkea ja väkivaltainen Nimona toteuttaa niitä. Heitä vastaan asettuu instituutiossa työskentelevä Blackheartin entinen ystävä Sir Ambrosius Goldenloin, jolle Blackheart on katkera ja janoaa kostoa.
Alkuasetelma tässä kirjassa on jo yksistään erittäin kiinnostava, eikä väkivaltaan taipuvainen muudonmuuttajateini oli tosiaankaan tyypillisin päähenkilö. Tarina on täynnä yllätyksiä ja hahmoista paljastuu hetki hetkeltä enemmän puolia. En tiedä, miten odotin kirjan päättyvän, mutta tarinan lopetus oli koskettavin ja nerokkain, jonka olen aikoihin lukenut. Ei olekaan yllätys, että Stevenson on saanut kirjastaan lukuisia palkintoja. Jos pidät pahikset vastaan hyvikset -asetelmista ja nautit seikkailuista, jotka vetoavat tunteisiin, on Nimonalla sinulle paljon annettavaa. Hankin kirjan varmasti myös omaan hyllyyni, kunhan saan enemmän säilytystilaa.
Luen nettisarjiksia päivittäin, ja minun on vaikea hahmottaa, milloin mikäkin sarja on päätynyt lukulistalleni. Olen kuitenkin täysin varma, että Tiger, Tiger on tämän vuoden merkittävin löytö. Merille karannut ja veljekseen naamioutunut aatelisneito Ludovica vei täysin sydämeni, enkä voi vastustaa seikkailuja ja romanssia, jota hänen tarinansa on täynnä. Petra Erika Nordlund on jatkanut loistavaa työtään, ja soisin hänen kauniisti ja kekseliäästi toteutetulle tarinalleen vielä enemmän mainetta ja kunniaa. Tiger, Tiger:in ohella tänä vuonna “kunniamaininnan” saavat minulta viikottaisen rutiinini osa ja ikuisen rakkauteni kohde How to be a Werewolf sekä yksi söpöimmistä koskaan lukemistani sarjoista Miss Abbott and the Doctor.
Taiteilija, jonka töihin olen tutustunut vasta tänä vuonna paremmin, ja jonka halusin erityisesti mainita tässä tekstissä on Tiitu Takalo. Tuuli ja Myrsky oli vaikuttava, ja minulle henkilökohtaisesti tärkeä tänä vuonna, jona olen perehtynyt tutustunut entistä enemmän feministiseen ajatteluun ja naisten asemaan Suomessa. Sain Nimonan hoteisiini antaneelta kaveriltani (tiedät kuka olet, jos tätä luet, vilpitön kiitos sarjisnälkäni ruokkimisesta!) luettavaksi myös Jään, joka viimeistään vakuutti minut siitä, että minun tulee laukata heti pyhien jälkeen kirjastoon lainaamaan lisää Takalon teoksia. Myös uusin kirja Memento Mori on saanut paljon positiivista huomiota ympäri internettiä, ja sekin keikkuu lukulistani kärkisijoilla.
Halusin näiden suosikkien lisäksi mainita myös teoksen, joka yllätti jopa tänä yllätysten vuonna. Luin Jason Lutesin Berliini-trilogian kaksi ensimmäistä osaa vuosia sitten. Innostuin niistä niin, että kävin kysymässä kirjastosta tohkeissani kolmatta osaa, joka ei ollut vielä edes ilmestynyt. Tänä vuonna sain viimein piinallisen odottelun jälkeen käsiini tämän mahtavan historiallisen kertomuksen päätöksen. Tuskin olin ainoa ilahtunut odottelija, onhan toisen kirjan suomenkielisen laitoksen julkaisusta ehtinyt kulua jo 12 vuotta! Yllätykset eivät kuitenkaan päättyneet tähän, ikävä kyllä. Käyn tarkemmin läpi tuntojani näistä kolmesta kirjasta tammikuun puolella.
Lopuksi haluaisin mainita myös teidän jakamianne sijoja. Olen ilahtunut kirjoitusteni saamasta huomiosta, ja yllättynyt siitä, mitkä kolme kiilasivat kärkeen. Eniten katselukertoja oli saanut osakseen Kesän 2020 sarjishaaste, joka ilmeisesti houkutteli lukemaan lisää sarjakuvia, mahtavaa! Myös Tintin seikkailuja käsittelevä kirjoitus oli kiinnostanut teitä, on hauskaa huomata, että klassikko nappasi painetuista kirjoista eniten. Kolmannelle sijalle ylsi yllättäen nettisarjis, Magical Boy. Tapas valitettavasti pisti yllättäen tämän seikkailun maksumuurin taakse, mutta jos et vielä ole ehtinyt transtaikapojan matkaan, tulee uutta tarinaa lisää koko ajan niille, jotka pystyvät heittämään pari lanttia.
Siinä olisi sarjisvuosi 2020, uusien tarinoiden parissa jatketaan 14.1.
Hyvää uuttavuotta 2021 kaikille! 😊