Tänä viikonloppuna Uumajassa vietetään Umeå Internationella Litteraturfestivalia. Littfest on Ruotsin suurin kirjallisuusfestivaali, ja sitä on vietetty vuodesta 2007. Tämän vuoden ohjelmaan on luontevasti saatu mukaan myös sarjakuvaa ja sarjakuvantekijöitä. Kvaak pääsi festivaaleille kulttuurilehti Kaltion mukana.
Littfestillä mukana olevista sarjakuvantekijöistä nimekkäin Suomessa lienee Joakim Pirinen. Perjantai-iltana hän piirsi ja praatasi slowdraw-tyyliin Ruotsissa hyvin tunnetun Joakim Lindengrenin kanssa.

Algoritmeja ja työläiskirjallisuutta
Uumajan kirjallisuusfestivaali on ottanut sarjakuvan osaksi kirjallisuutta, ja sarjakuvantekijät ovat mukana ohjelmistossa ilman erillistä lokerointia. Tämä kävi hyvin ilmi Algoritmit ja luokkataistelu aikalaiskirjallisuudessa -otsikolla käydyssä keskustelussa. Työläiskirjallisuutta tutkinut Rasmus Landström jututti Tommy Sundvallia, Daria Bogdanskaa ja Anders Teglundia heidän viimeaikaisissa kirjoissaan käsittelemistä ajankohtaisista teemoista.
Kulttuurialan monitoimijan Teglundin esikoisteos on päiväkirja Cykelbudet (2021), jossa hän kirjaa kokemuksiaan Foodoran ruokalähettinä. Sattuneesta syystä viime vuodet ovat olleet muusikoille keikkaköyhää aikaa, ja toimeentulo piti jostakin saada. Toki Teglund ajatteli alusta alkaen hyödyntää uuden kokemuksen myös jotenkin taiteellisesti. Tunti applikaation asentamisesta keikkoja alkoi tulla.

Puolalaissyntyinen Bogdanska tuli Ruotsiin Malmöön kahdeksan vuotta sitten 22-vuotiaana. Hän etsi töitä, mutta ilman henkilötunnusta virallisia sellaisia ei ollut mahdollisuus saada. Hän päätyi pimeisiin ravintolahommiin, joista myöhemmin syntyi sarjakuvaromaani Wage Slaves (ruotsiksi 2016, englanniksi 2018). Valkoisena eurooppalaisena hänelle maksettiin 50 kruunua tunnilta, bangladeshilaiset saivat tyytyä puoleen. Pimeitä lisäansioita halunnut ruotsalaisopiskelija sai 70 kruunua tai jopa enemmän.
Tommy Sundvallin sarjakuvateos På äventyr i senkapitalismen (2022) käsittelee isompien kaupunkien jalkakäytäviä tukkivien sähköpotkulautojen metsästäjiä (”VOI Hunters”) ja suurempienkin rahtien metsästäjiä. Sarjakuvassa muun muassa kuljetetaan palaa Berliinin muurista erilaisten vaiheiden kautta Pajalaan.
Kaikkien kolmen kohteena oli prekaarius ja heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevat. Kirjallisuuden professori Magnus Nilsson on havainnut, että työläisten työtä käsittelevä kirjallisuus on yhä useammin tehty sarjakuvamuotoon. Haastateltavista oli kaksi päätynyt tällaiseen ratkaisuun. Bogdanska ja Teglund olivat yrittäneet organisoida parempia työoloja, mutta paperittomuutta tai tuntematonta algoritmia vastaan oli vaikea toimia. Sundvall tyytyi näyttämään jälkikapitalistisen yhteiskunnan absurdeja puolia.
Työläiskirjallisuuden erityisongelmat jäivät tarkemmin käsittelemättä. Oleellisempaa on työolojen parantaminen ja huonosti palkattujen ihmisten työn arvostaminen. Teglundilla oli yksi neuvo toisten huomioimiseen: laita housut jalkaan, kun avaat oven ruokakuskille.
Yksinäisyyttä ja ystävyyttä
Lauantain sarjakuva-antiin kuului Bim Erikssonin ja Moa Romanovan haastattelu. Molemmat ovat tulleet sarjakuvan pariin kuvataiteen kautta. Romanova kertoi nuorempana ajatelleensa, että hänestä tulee Uumajassa asuva kuvataiteilija. Öljyvärimaalaus tuntui kuitenkin tuskalliselta, joten ura lähti kokonaan toiseen suuntaan.
Uumajan kirjallisuusfestivaaleilla käydyissä keskusteluissa on käsitelty teoksia, jotka ovat ilmestyneet jo useampi vuosi sitten. Yleisön kannalta tämä on hyvä ratkaisu, sillä useampi kuulija on ehtinyt kirjoihin tutustua. Silloin keskustelu päähenkilöiden elämässään tekemistä ratkaisuista ja luonteenpiirteistä avautuu paremmin. Keskustelu Erikssonin ja Romanovan kanssa oli poikkeus, edellisen uusin kirja Baby blue on ilmestynyt syksyllä 2021 ja jälkimmäisen På glid tulee virallisesti julki vasta ensi kuussa.

Baby blue sijoittuu dystooppiseen lähitulevaisuuteen. Yksinäisyydestä kärsivä päähenkilö saa tukea vastarintaliikkeestä. Eriksson korosti, ettei kyseessä ole ”tappodystopia”, vaan yhteiskunta, joka tuottaa kansalaisilleen surua, epävarmuutta ja psyykkisiä vaivoja. Nykyinenkään yhteiskunta ei osaa käsitellä surua, todettiin keskustelussa.
Haastattelijana toimineen Sofia Olssonin mukaan Romanovan uutuus on matkakertomus, joka alkaa kuin Britney Spearsin tähdittämä Crossroads, mutta päättyy kuin Trainspotting. Tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltoihin.
Sarjakuvantekijät eivät olleet yhtä hanakoita kertomaan luomistaan henkilöistään kuin romaanikirjailijat. ”En ryhdy spoilaamaan”, naurahti Romanova. ”Lukekaa kirja itse”.
Vladimir Kulting
Joakim Lindengrenin ja Joakim Pirisen slowdraw lähti hitaasti liikkeelle. Mutta kun vauhtiin päästiin, niin Pirinen hauskuutti yleisöä koko rahan edestä sattumuksilla taidemaailmasta ja fanien kohtaamisessa. Pirinen on viime vuosinakin julkaissut uusia sarjakuvia, mutta ulkomaille ne eivät ole levinneet.Vladimir Kulting
Viime vuonna Piriseltä ilmestyi Hundratvå år av ensamhet ja 2018 Anspråklösa förslag. Niissä tyyli vaihtelee albumin sivulta toiseen muodostamatta yhtenäistä linjaa. Keskustelua johdatellut Uumajan Bildmuseumin intendentti Anders Jansson yritti nähdä tässä muutoksen postmoderniin kuvakulttuuriin.
”Tyylin vaihtelemiseen vaikutti eniten Hergén Kuningas Ottokarin valtikka. Siinä on Syldavian matkaesite, joka on tehty keskiaikaisella, muusta albumista kokonaan poikkeavalla tyylillä”, kertoi Pirinen. ”Se avasi silmät, että tyyliä voi muuttaa kesken kaiken. Ei muutoksessa sen postmodernimpaa ollut.”
Toisaalta Pirinen kertoi työlääntyneensä vanhaan tapaansa tehdä sarjakuvia. Yhden sivun puhtaaksi piirtämiseen ja tussaamiseen meni päivätolkulla aikaa ja se uuvutti.
Lindengren kertoi tehneensä tekeillä olevaa United States of Banana -albumia jo muutaman vuoden ajan. Kiirettä valmiiksi saamiseen ei hänellä ollut. Piirrosillan aikana hän teki yhden kuvan, kun taas Pirinen teki toista kymmentä.

Viimeiseksi syntyi Vladimir Porsas. Mikään noin tunnin kestäneessä rupattelussa ei antanut vihjettä tällaiseen lopputulokseen. Mutta sieltä se tuli, viimeisellä minuutilla.