Sarjakuvaostoksilla Norjassa

Oululaisen kulttuurilehti Kaltion asioissa olen käymässä Tromssassa. Kulttuuriseminaarin tauoilla ehdin tutustua hieman paikalliseen sarjakuvatarjontaan. Paikallisessa kirjakaupassa uutta norjalaista sarjakuvaa kyselevälle esiteltiin kaksi sarjakuvateosta, viime vuonna ilmestynyt Steffen Kvernelandin En frivillg død (No Comprendo Press, 2018) ja Martin Ernstsenin Sult (Minuskel, 2019). Molemmat ovat laajoja sarjakuvaromaaneja kovissa kansissa. Lisäksi englanninkielisten kirjojen hyllyssä oli Kvernelandin Munch, norjaksi 2013 ilmestynyt, palkittu ja kehuttu sarjakuvaromaani, joka on käännetty englanniksi 2016.

Martin Ernstsenin Sult on sarjakuvasovitus Knut Hamsunin klassikkoteoksesta Nälkä. Sarjakuvasta on otettu jo toinen painos. Se on valittu Tromssan pääkirjaston lukupiirissa käsiteltäväksi kirjaksi, joten se lienee lyönyt itsensä läpi muutenkin kuin sarjakuvapiireissä.

Tromssan kirjastossa on pieni kokoelma suomenkielisiä teoksia. Pääosin ne ovat käännöksiä maailmankirjallisuuden myyntikärjestä. On joukossa yksi sarjakuvakin, Kati Närhen Seitsemäs vieras. Näyttävämmin esillä ovat ruotsinkieliset käännökset Hanneriina Moisseisen Isästä ja Kannaksesta.

Pienoinen yllätys odotti joker-lähikaupan lehtipisteessä. Norjassa näyttää joulualbumiperinne elävän hyvin, lehtipisteen vieressä omassa telineessään on tarjolla lähes kaksikymmentä erilaista joulua varten julkaistua sarjakuvalehteä. Monen sisältö on vanhojen aikakauslehtisarjakuvien uudelleenjulkaisuja 32-sivuisena vaaka-albumina. Tarjolla parin Disney-julkaisun lisäksi on Kissalan poikia, Mokkeria, Masia ja niin edelleen. Mukaan tarttui kaksi vanhaa norjalaista sarjakuvaa, Vangsgutane ja Jens von Bustenskjold.

Vangsgutene on Nynorsk Vekebladissa 1940-1981 ilmestynyt Leif Halsen ja Jens R. Nilssenin seikkailusarjakuva. Joulualbumissa on ensin aivan uusi Nils Nordbergin ja Ivan Andreassenin tarina ja alkuperäisten tekijöiden kertomus vuodelta 1954.

Sigurd Lybeckin ja Anders Bjørgaardin Jens von Bustenskjold ilmestyi Arbeidermagasinetissa 1930-luvun alusta vuoteen 1962. 1950-luvulla Bustenskjold aloitti elokuvauran, joka jatkui sarjakuvaa pidempään. Sisällönkin puolesta vaikuttaisi siltä, että kyseessä on paikallinen Pekka Puupää. Esipuheessa kerrotaan, että Bustenskjold on joulualbumiklassikko, ensimmäinen julkaistiin vuonna 1972.

Martin Ernstsenin Sult vaikuttaa ehdottomasti tutustumisen arvoiselta sarjakuvalta, Kvernelandin Munch kannattaa etsiä käsiinsä. Miksi meillä Suomessa ei ole joulualbumiperinnettä? Täkäläisille sarjakuvaharrastajille ainakin Vangsgutane näkyy olevan tarjolla viisiosaisena koottujen teosten sarjana, joten joulualbumit on tarkoitettu laajalle yleisölle jouluiseksi nostalgiseksi lukuhetkeksi. Mitähän sarjakuvaa meillä voisi tarjota nostalgianälkään?