Joakim Juvelénin englanninkielinen Ugly Monsters tekee humoristisen katsauksen urbaaniin homomiesten maailmaan.
 |
Joakim Juvelén
Ugly Monsters
Sammakko 2018
ISBN 978-952-483-370-7
96 s., kovakantinen
Sarjakuvamaailmassa Alison Bechdel ja Ralf König ovat tuoneet seksuaalivähemmistöjen elämää tutuksi laajemmalle yleisölle. Ainakin oma kuvani homoyhteisöjen elämästä perustuu suurelta osin näiden kahden sarjakuvataiteilijan tuotantoon. Huumorin varjolla on voinut tutustua toisenlaisiin elämäntapoihin.
Helsinkiläinen graafinen suunnittelija Joakim Juvelén (s. 1983) on joitakin vuosia piirtänyt sarjakuvia Instagramiin. Kansainvälisen julkaisualustan tarjoamat mahdollisuudet ovat ohjanneet Juvelénin tekemään sarjakuvaansa pääasiassa englanniksi. Ugly Monsters -nimen tekijä on itse suomentanut Rumiksi möröiksi.
 |
Instagramista Ugly Monsters pääsi kansien väliin viime vuoden lopulla. Sammakko julkaisi kovakantisen kokoelman, jonka neliömäinen muoto tulee alkuperäisestä alustasta. Muoto toimii hyvin, mitäpä muuta graafiselta suunnittelijalta voisi odottaakaan. Sisältö on pääasiassa mustavalkoinen, osassa kuvia on vaaleanpunainen tehosteväri. Instagramista juontuu myös se, että tarinat ovat lyhyitä, yleensä sivun tai kahden mittaisia.
Möröt elävät parikymppisten elämää, vaikka ikää on kertynyt hieman enemmän. Möröille se ei ole mikään ongelma, jatkettu nuoruus tuntuu heistä mitä sopivimmalta elämäntavalta. Jos kaikki sarjakuvan hahmot ovat kaikki suurinpiirtein samaa ikäluokkaa, niin Juvelén on paljon armeliaampi piirtäessään miehiä. Pikkutuhma huumori keskittyy yöelämään ja sen jälkeisiin aamuihin. Teemoja on seurustelu, juhliminen, itsetuntemukset ja alusvaatemerkit.
 |
Karnaalisten ilojen lisäksi huumoria tehdään ihmissuhteiden perusasioista. Morrisia koukuttava älypuhelin on usein Jojon toiveiden tiellä. Lulu sentään yhdistää pikaruokaviehtymyksensä muihin aktiviteetteihin. Naishahmo Mallu ei karnaalisista iloista välitä, skumppa ja savukkeet riittävät hänelle.
Juvelénin sarjakuvissa kukkii ilo elämästä. Hahmogalleria on pidetty yksinkertaisena, kullakin hahmolla on halunsa ja heikkoutensa, joita hyödynnetään vitseissä runsaasti. Möröt esitellään kirjan aluksi, mutta yksi niistä, markettikalsareita käyttävä Molo, on jäänyt kokonaan käyttämättä. Kirjan lopussa Molo haaveilee pääsystä jatko-osaan. Nähtäväksi jää onnistuuko se.