Rainbow Rowellin ja Faith Erin Hicksin yhteistyönä syntynyt Young Adult -sarjakuvaromaani Viimeinen ilta kertoo kahden collegeen lähtevän nuoren haikeansuloisesta illasta kurpitsafarmilla, joka on ollut heidän työpaikkansa high school -aikana. On Halloween, suuri kurpitsajuhla. Edessä häämöttää opiskelu ja uudet ystävät, mutta vielä ehtii maistella kurpitsanmakuisia herkkuja ja pohtia ystävyyden ja ihastumisen suuria kysymyksiä.
Viimeinen ilta on niitä sarjakuvia, joissa hienosti kuvattu miljöö on keskeinen osa kirjaa. Amerikkalainen kurpitsafarmi on suomalaisesta näkökulmasta katsottuna eksoottisempi paikka kuin vaikkapa mansikka- tai tomaattitila, ja kun tapahtumat vielä ajoittuvat perinteiseen juhlaan, jolloin tilan alue täyttyy erilaisista kojuista ja vierailijoille tarkoitetuista aktiviteeteista, on lukijalle tarjolla tuhti annos hieman erilaista halloween-tapakulttuuria. Deknock’sin tilaa, sen kojuja, eläimiä sekä tietenkin kurpitsoja näkyy ruuduissa todella paljon, ja kaunis, hämärtyvään iltaan sopiva värimaailma luo kirjan sivuille jopa hivenen salaperäisen fiiliksen. Kurpitsafarmi muodostaa kiltin ja herttaisen kuplan, jossa kurjinta voi suurin piirtein olla se, että riiviömäinen lapsivieras varastaa sinulta nachopussin, jollet pidä varaasi.
Kansikuva johdattelee onnistuneesti Viimeisen illan tunnelmiin:
Sarjakuvan lopussa on tekijäkaksikon lyhyt haastattelu, ja Hicksin luonnoksia Dejasta ja Josiesta. Rowell ja Hicks ovat miettineet huolella sekä tekstiä että siihen sopivaa kuvitusta. Rowell mm. vei Hicksin tutustumaan Omahassa sijaitsevaan suosikkikurpitsatilaansa, mikä saattaa osaltaan selittää Viimeisen illan aidon oloista farmikuvausta. Päähenkilöistään Rowell toteaa, että halusi heidän olevan samanpituisia. “En halua vahvistaa sellaista ajattelutapaa, että tytön on oltava pieni ja siro ollakseen suloinen”, Rowell sanoo.
Riippunee lukijan ennakko-odotuksista, miellyttääkö pääparin mutkaton haalari-ruutupaita-look ja reipas, konstailematon suhde elämään vai ei. Ihailin Dejan kahden nutturan näpsäkkää kampausta, joka on todella mukavan näköinen, mutta noin muuten päähenkilöiden ulkonäkö ei noussut suureen rooliin Viimeistä iltaa lukiessani. Nuorten maailmassa ulkoiset seikat ovat toki usein tärkeitä, joten tavallisen näköiset ja kokoiset henkilöt ovat hyvä ratkaisu Rowellilta ja Hicksiltä.
Viimeisen illan vahvuus on siinä, miten hienovaraisesti sarjakuvassa liikutaan ystävyydestä kohti suurempia tunteita. Josie on sympaattinen mutta joissakin asioissa saamaton veikko. Dejassa on enemmän potkua, ja hän on päättänyt patistaa Josieta viimeinkin tutustumaan salaiseen ihastukseensa, Toffeetuvan hurmaavaan Marcyyn. Toffeetytön perässä juostaan lähes koko kirjan ajan, ja tämä muodostaa oivan punaisen langan Viimeisen illan tapahtumiin. Marcyn pitkään piilossa pysyvän hahmon ympärille kietoutuu monenlaista pohdintaa, ja Dejan ja Josien vastakohtaisuus ja toimiva keskinäinen kemia kannattelevat juonta hienosti loppuun asti.
Viimeinen ilta on oikea hyvän mielen sarjakuvaromaani, joka sopii luettavaksi muulloinkin kuin Halloweenin aikaan.
Viimeinen ilta (orig. Pumpkinheads)
Teksti Rainbow Rowell
Kuvitus Faith Erin Hicks
Suomennos Taina Wallin
Karisto 2020
Pehmeäkantinen, väri, 218 sivua
ISBN 978-951-1-37228-8
Keskustele sarjakuvasta Kvaakissa.