Kuten Pelit-lehdessä 1/93 kerroin, kotimaisilla sarjakuvalehdillä ei ole koskaan mennyt turhan lujaa. Esimerkiksi tammikuussa esitelty Amok lopetti lupaavasti alkaneen juoksunsa heti toisen numeron jälkeen. Onneksi edeltäjien synkkä kohtalo ei ole lannistanut uusia yrittäjiä. Syksyn myötä kauppoihin on kolahtanut peräti kaksi suomalaisin voimin koottua sarjakuvapläystä, Laaki ja Punaniska.
Aiemmista kotikutoisista sarjakuvalehdistä poiketen sekä Laakin että Punaniskan takaa löytyy tunnettu kotimainen sarjakuvakustantaja. Laaki on syntynyt Semicin ja Kalletuotannon yhteisiskusta, ja Punaniskaa kustantaa muun muassa Aku Ankan kustantajana tunnettu Sanomaprint.
Itse asiassa Laaki ei ole kuin puoliksi kotimainen. Suomalaisten sarjakuvapiirtäjien kuten Jopen, Timo Kokkilan ja Wallun tuotosten ohella lehdestä löytyy myös keskieurooppalaista sarjakuvaa. Laakin parhaista ulkomailta ostetuista sarjoista vastaavat Ralf König ja Zep.
Kuten tekijöiden määrästä voi päätellä, Laakin sarjat ovat hyvin lyhyitä, pisimmilläänkin kuusisivuisia. Tarinan puristaminen lyhyeen tilaan on oma taiteenlajinsa, jossa kaikki eivät ole suinkaan onnistuneet. Pahiten tökkii Freddy Miltonin Viljamin maailma, jonka sivut paino on lisäksi onnistunut sotkemaan keskenään. Sen sijaan Timo Mäkelän Juhani Ahon novellin mukaan piirtämä Vanha muisto on silkkaa sametista valettua dynamiittia.
Joka tapauksessa Laakia voi suositella vaativallekin sarjakuvan ystävälle. Lehdestä löytyy pari herkkupalaa, jotka ovat jo sinällään kahden kympin arvoisia. Sekavan kannen ei pidä antaa säikäyttää itseään.
Net ken ovat poteneet vieroitusoireita Helsingin Sanomien lopetettua laulavan rääkyvän karjapaimenen eli Punaniskan seikkailujen julkaisemisen, voivat huokaista helpotuksesta. Nyt samaa tuhtia tavaraa on tarjolla 52 sivun paketissa.
Punaniskaa piirtävän Wallunhan luulisi olevan tuttu kaikille Pelit-lehden lukijoille, ja vitsejä ovat sarjan varsinaisen käsikirjoittajan eli Rauli Nordbergin ohella olleet vääntämässä myös sellaiset oudot otukset kuin Nnirvi, J3 (*) sekä Tuija. Uudessa lehdessä Punaniskan maailmaan ovat tarttuneet myös vierailevat tähdet eli Jussi Tuomola ja Timo Kokkila. Myös Rauli Nordberg on piirtänyt muutaman sivun Punaniskan sivupotkun Törttö-Billin seikkailuja. Hänellä on valitettavasti jo Laakista tuttu tapa jättää sivujen ylä- ja alalaitaan stripin korkuinen marginaali, johon toivottavasti löytyy jatkossa täytettä.
Punaniskan hahmot on luotu alunperin sanomalehtikäyttöön. Lehden parasta antia ovatkin Punaniskan alkuajoilta kierrätetyt stripit, joita olisin kernaasti lukenut enemmänkin. Lehdestä 32 sivua haukkaavan pitkän sarjankin voi yhtä hyvin lukea yksittäisinä vitseinä kuin klassisena tarinana Punaniskan kolmesta koettelemuksesta Dollyn suosioon pääsemiseksi.
Joka tapauksessa on mukava nähdä suurten kustantajien tarttuneen lopulta myös kotimaisten tekijöiden tuotoksiin. Toivottavasti myös lukijat osaavat ottaa nämä uutuudet ostoslistalleen.
*) Minäkö mukamas jäävi kertomaan tästä uudesta, uljaasta, hienosta ja muutenkin erinomaisesta sarjakuvaeepoksesta? Ei, kyllä te jälleen kerran erehdytte henkilöstä.
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Pelit-lehden numerossa 7/1993.