Paremmin valotaiteilijana tunnettu Janne Parviainen on parin vuoden aikana julkaissut kaksi paksua sarjakuvateosta. Keväällä ilmestynyt Post Man on kuvaus arjen supersankari Kallen elämää.
 |
Janne Parviainen
Post Man
ISBN 978-0-359-41984-5
Suisto Kustannus 2019
142 s., mv., pehmeäkantinen
Keravalla vuonna 1980 syntynyt Janne Parviainen on ennen sarjakuvien tekemistä tehnyt kuva- ja valotaidetta. Hänen valotaidevalokuviaan on ollut näyttelyissä ympäri maailman ja niitä on julkaistu muun muassa National Geographic ja Der Spiegel -lehdissä. Viime vuonna Parviaiselta ilmestyi massiivinen 447-sivuinen autofiktiivinen sarjakuvapäiväkirja shoegazing (Suisto Kustannus 2018). Shoegazing ilmestyi ainoastaan englanniksi.
 |
Parviaisen toinen sarjakuvateos Post Man on julkaistu sekä englanniksi ja suomeksi. Tästä johtunee myös suomenkielisen version vieraskielinen nimi. Suomeksi nimi olisi voinut hyvin olla Posteljooni, supersankariviittauksen olisi ymmärtänyt kannen viittasankarikuvastakin. Toisaalta viittaus postmiehisyyteen ja toksiseen maskuliinisuuteen olisi silloin hämärtänyt.
Supersankariasuun pukeutunut Kalle jakaa postia Keravan kaltaisella paikkakunnalla. Ensimmäinen piiri on hänen inhokkinsa. Kaukana ovat ajat, jolloin postinkantajaa kunnioitettiin valtion viranhaltijana ja The Marvelettesin kaltaiset bändit lauloivat pyytelevästi Mr. Postmanin perään. Aikoinaan kunnioitettu asema korvasi osan varhaisista herätyksistä ja pienestä palkasta. Nyt jäljellä ovat vain aamuyöllä alkava työ ja surkea korvaus tehdystä työstä.
 |
Postin työntekijöiden arkea on kuvattu populaarikulttuurissa monista näkökulmista. Suomalaisista sarjakuvataiteilijoista Marko Turunen on suodattanut omia kokemuksiaan postinjakamisesta Lahdessa sarjakuviinsa. Vastuun ja velvollisuuksien rajamailla kulkenut Charles Bukowskin jo amerikkalaisen kirjallisuuden klassikkona pidetty esikoisteos Postitoimisto (1970, suomeksi 1986) ammensi tekijän kokemuksista Los Angelesin postissa.
Kallen elämä on keskittynyt samojen asioiden ympärille kuin Bukowskin alter egon Henry Chinaskin. Antisankarin elämää leimaavat yksitoikkoisuus ja raaka ruumiillinen rääkki, häntä ahdistavat härkäpäiset esimiehet ja motkottavat pikkuporvarit. Hän on parantumaton juoppo ja hyväonninen uhkapeluri. Tosin Kalle ei kulje laukkaradoilla vaan tyytyy lähibaarin peliautomaattiin siinä vaiheessa kun kolikot enää eivät riitä seuraavaan tuoppiin.
 |
Parviaisen päähenkilö haluaisi muihin töihin, mutta elämä on jämähtänyt. Päivärytmi on keskittynyt postin lajitteluun, jakamiseen ja kavereiden kanssa kaljoitteluun. Usein työpäivä alkaa suoraan iltamenojen päälle. Rytmi on sama päivästä ja viikosta toiseen. Kaveripiirin päihteiden käyttö laajenee tymäkämpiin aineisiin, mutta Kalle pitäytyy kaljassa. Oravanpyörästä on halu irti, mutta se pitää otteessaan. Viimein loppusivuilla koettaa aamu, jolloin asiat alkavat muuttua. Kalle irtisanoutuu postista ja päättää viimein vastaa myöntävästi kutsuun tulla maistamaan Tiinan omenapiirakkaa.
Parviainen piirtää perinteiseen realistiseen tyyliin. Ruutujako on tasainen, kaksi ruutua rinnakkain, kuusi ruutua sivullaan. Koko tarina kantta myöten on kerrottu harmaan hailakasti, mikä sopii aiheeseen erinomaisen hyvin. Parviaisen esikoisteos on jäänyt Suomessa monelta sarjakuvaharrastajalta huomaamatta. Suomenkielinen Post Man on tuonut miehen paremmin esille kotimaassa. Tekijä on tervetullut uusi tuttavuus suomalaisen sarjakuvan lavealle kentälle.