Richard Wagner ammensi oopperoihinsa saksalaisesta ja pohjoismaisesta mytologiasta. Alex Alice on viikinkitarujen ja Wagnerin innoittamana luonut oman versionsa Siegfriedin elämästä.
 |
Ensimmäisellä silmäyksellä Siegfriedin ensimmäinen osa tuo mieleen supersankarisarjakuvat. Tekijä on kuitenkin ranskalainen ja alkuperäisenä julkaisijana ranskalais-belgialaisen sarjakuvan keskeinen kustantamo Dargaud. Tarkempi tutustuminen julkaisuun osoitti, että supersankarivaikutteet ovat vain pintaa, ja sarjakuvalla on vahvat eurooppalaiset juuret.
Alex Alice (s. 1974) on 1990-luvun lopulla uransa aloittanut sarjakuvataiteilija. Hän on julkaissut reilut parikymmentä albumia, joista Siegfried on ensimmäinen suomennettu. Dargaud julkaisi trilogian vuosina 2007-2011, suomeksi sarja saadaan nopeammassa tahdissa. Toinen osa ilmestyy syksyllä ja kolmas keväällä 2018.
 |
Siegfriedin taustalla on Richard Wagnerin Ring-oopperasarja (tunnetaan myös nimillä Nibelungin sormus ja Sormus-tetralogia) ja viikinkitarut, esimerkiksi skandinaavinen Edda. Pääasiassa Alice tuntuu ensimmäisen osan perusteella seuraavan kuitenkin Wagnerin kertomusta. Kerronnan kronologia on tosin toinen kuin oopperoissa. Librettoja orjallisesti seuraamalla ei saisikaan kirjallisuuteen tai kuvakerrontaan järkevästi sopivaa tarinaa.
Ensimmäisessä osassa Siegried varttuu nibelungi, seppä Mimen luona. Takaumissa palataan maailman syntyyn saakka, sillä sieltä asti selittyvät Reininkullan arvoitukset. Siegfried on luonnollisesti kiinnostunut omasta alkuperästään ja kaltaisistaan, ihmisistä. Hän aistii myös valkyyrioiden läsnäolon, vaikka lajin olemassaolosta ei (vielä) saa varmistusta. Siegfried telmii susien kanssa ja kärttää tietoja Mimeltä.
 |
Jumalista suurimmalla, Odinilla (Wagnerilla Wotan), on suunnitelmia Siegfriedin varalle. Vaeltajana hän painostaa Mimeä ohjaamaan Siegfriediä Fafniria (Fafner) vastaan. Lohikäärmeen surmaamalla ihminen voisi saada lisätietoja omasta alkuperästään. Mutta samalla paljastuisivat kaikki valheet, jotka Mime on sepittänyt Siegfriedille.
Alicen sivusommittelut tuovat mieleen viime vuosikymmenien supersankarisarjakuvat. Sarjakuvaruutujen koko vaihtelee vapaasti sivulta toiselle ja välillä on koko aukeaman suuria kuvia. Ruudut eivät ole aina neliön muotoisia, vaan mustat katuojat halkovat sivuja tarjoten väläyksiä dramaattisemmista kehityskuluista. Perinteisempiäkin sarjakuvasivuja on mukana, tarinan vaatimusten mukaisesti. Taidokas piirrosjälki pysähdyttää usein ihastelemaan myös suvannoissa.
 |
Mytologioitten maailmasta saa ammennettua tarinan jos toisenkin. 1200-luvun alussa keskiyläsaksaksi kirjoitettu Nibelungenlied on Wagnerin jälkeenkin innoittanut useita taiteilijoita, esimerkiksi elokuvantekijöitä useaan otteeseen. Usein mainittu on Fritz Langin versio vuodelta 1924.
Alicen Siegfriedissä on ensimmäisen osan viimeisillä sivuilla kullervomaista raivoa. Se kohdistuu ensin kasvattaja Mimeen ja hänen alasimeensa, mutta jatko selviää seuraavissa osissa. Odin on tyytyväinen asioiden kulkuun. Myytit tunteva ajattelee tulevaa traagista kohtaamista ja kohtaloa, mutta niihin Alice ei vielä viittaa. Siegfried on suuren kiinnostuksen herättävä saagan avaus.
* Kvaakissa on estottomasti kehuttu Siegfriediä.
Alex Alice
Siegfried.
alkuteos Sigfrid
suom. Anssi Rauhala
toim. Asko Alanen
ladonta Rasmus Kronholm
Zoom Teufel 2017
ISBN 978-952-5754-51-3
80 s., nelivärinen, kovakantinen