Elfquestissa maistuu elämä

Elfquest, Wendy ja Richard Pinin haltiataru, kuuluu niihin sarjakuviin, joihin on helppo päästä sisälle, mutta mahdotonta ulos. Ensimmäinen silmäys Pinien pieniin suurisilmäisiin haltioihin saa lukijan helposti kuvittelemaan, että kyse on pikkulapsille tarkoitetusta sadusta, mutta kun noin toisen tai kolmannen sadan sivun kohdalla huomaa unohtaneensa syömisen, nukkumisen ja töihin lähtemisen, Elfquestiin suhtautuu aivan uudella kunnioituksella. Eikä tarina siihen lopu: sitä piisaa lähemmäs puolitoistatuhatta sivua, ja lisää syntyy koko ajan.

Jatka lukemista “Elfquestissa maistuu elämä”

Valerian – Agenttina ajassa ja avaruudessa

Kustannus Oy Jalava on pienkustantajien perinteitä kunnioittaen onnistunut löytämään valikoimiinsa suurilta taloilta unohtuneita mielenkiintoisia sarjakuvia. Edustavin esimerkki lienee maailman paras tieteissarjakuva, Jean-Claude Meziérèsin ja Pierre Christinin Valerian, jota on tosin yritetty tarjoilla suomalaisille lukijoille aina 70-luvulta lähtien. Jopa Tammi julkaisi 80-luvun puolivälissä kaksi kovakantista Valerian-albumia, mutta hulppea hinta karkoitti ostajista kaikki paitsi kaikkein fanaattisimmat fanit.

Jatka lukemista “Valerian – Agenttina ajassa ja avaruudessa”

Gary Larson on kaukana poissa

Pilakuvatarjonta on ollut Suomenniemellä lähes täysin kotimaisissa käsissä. Kaikeksi onneksi Semic on päättänyt murtaa tullimuurit ja vielä parhaalla mahdollisella tavalla, tuomalla kulttipiirtäjä Gary Larsonin kokoelmat Kaukana Poissa 1 ja 2 myös suomalaisten saataville. Maailmalla hänen hykerryttäviä piirroksiaan on julkaistu sadoissa lehdissä jo vuosien ajan, ja albumit roikkuvat eri maiden myyntitilastojen kärjissä.

Jatka lukemista “Gary Larson on kaukana poissa”

Kalmaisevaa laatusarjakuvaa

Siinä missä Suomen sarjakuvamarkkinat ovat viime vuosina avautuneet laadukkaille albumeille, lehdet ovat pysyneet embo-sarjassa. Ainoa poikkeus on Semicin julkaisema Kalma, joka tarjoilee lukijoilleen amerikkalaisen DC Comicsin parhaimmistoa. Kalman lukijat ovat voineet jo runsaan vuoden ajan nauttia esimerkiksi sellaisista herkuista kuin Neil Gaimanin Sandman, Alan Mooren Swamp Thing (Rämeen olento) ja Jamie Delanon Hellblazer. Jopa käännökset ovat olleet ihan kelvollisia. Ainoa merkittävä puute on tekstaus, jota ei ole. Ladottuja puhekuplia ei kukaan itseään kunnioittava sarjakuvan ystävä saa sulattaa.

Jatka lukemista “Kalmaisevaa laatusarjakuvaa”