Sarjakuvasivusto
Petri Hiltunen on siitä poikkeuksellinen suomalainen sarjakuvan tekijä, että hän julkaisee säännöllisesti uusia albumeja, ja vielä suuren kirjakustantamon WSOY:n riveissä. Tähän asti hän on pohjannut työnsä muiden kirjoittamiin tarinoihin, muta hänen viimeisin teoksensa Ontot kukkulat paljastaa miehessä olevan myös käsikirjoittajan vikaa.
Jatka lukemista “Harmaan Jumalan hetki ja Ontot kukkulat – Ei mikään Hugo-peikko”
Vaikka amerikkalaisen undergound-sarjakuvan tarjonta on Suomessa albumien suuren määrän perusteella reilassa, vaihtoehtoja on ollut käytännössä vain kaksi: Robert Crumb ja Gilbert Shelton. Niin kauan kuin herrojen arkistojen kätköistä vielä jotain löytyy, kustantajat eivät rohkene riskeerata uusia nimiä. Tässä suhteessa The Good Fellowsin uutuus ei tarjoa mitään uutta, sillä suurin osa Läski-Freddyn kissan kootuista seikkailuista on tuttuja jo Sheltonin vuosien varrella suomennetusta Friikkilän veljekset -tuotannosta.
Jatka lukemista “Läski-Freddyn kissa – Undergroundin kolliklassikko”
Minäkin olen usein nauranut amerikkalaista sarjakuvakulttuuria näivettäneelle comics code -säännöstölle. Mutta mitä comics code oikein kielsi? Onnistuin lopulta saamaan alkuperäisen tekstin käsiini, ja nauroin viikon. Ohessa parhaat palat siitä, mitä sananvapaudellaan ylpeilevässä maassa on koettu tarpeelliseksi kieltää, vaikka viime vuosina suurin osa kustantajista onkin jättänyt vuosikymmeniä kunnioittamansa ohjeet omaan arvoonsa.
Jatka lukemista “Comics Code”
Me vanhat pierut muistamme Mauri Kunnaksen Suosikin Nyrok Cityn kaduilta, ja hieman nuoremmat kansalaiset imevät ensikunnaksensa miehen raapustamista kuvakirjoista. Sitten Nyrokin vuosien Kunnas ei pahemmin ole siunannut maailmaa sarjakuvatuksillaan, paitsi nyt. Mac Moose ja Jagge Migreenin tapaus ei edes jääne viimeiseksi laatuaan, sillä kannen oikeassa ylänurkassa komeilee numero ykkönen elikkä tiedossa lienee ainakin kakkonen ellei peräti kolmonenkin.
Jatka lukemista “Mac Moose ja Jagge Migreenin tapaus – Pyörivät sappikivet”
Jeff Smithin Luupäitä saatiin kehua minulle moneen otteeseen, ennen kuin suostuin edes aloittamaan sen lukemisen. Pikaisella selauksella se vaikutti lähinnä keskinkertaisesti piirretyltä Disney-ripoffilta. Kaikeksi onneksi jouduin taannoin vuottamaan junaa eikä kirjakaupasta löytynyt mitään muuta.
Jatka lukemista “Luupäistä menoa”