Kamut – Vanhat eväät, uudet kujeet

Sarjakuva-albumin kansi kertoo harvoin näin paljon älppärin sisällöstä: hyvin yksinkertainen ulkoasu, laadukas kansikartonki, tyylikäs suunnittelu. Kaikki lupaa hyvää, ja Kamut pitää minkä lupaa. Suoritus sinänsä, sillä kissa- ja koirasarjoja on maailma pullollaan. Itse asiassa Patrick McDonnellin ainoa edes likipitäen originelli ajatus on tehdä Kamujen päähenkilöistä, Jalo-koirasta ja Kati-kissasta, parhaat ystävät.

Jatka lukemista “Kamut – Vanhat eväät, uudet kujeet”

Tank Girl – Roolimallia kerrakseen

Sarjakuvan naiskuvaa on usein haukuttu sovinismin ja seksismin ja ties minkä sekoitukseksi, mutta ainakin Jamie Hewlettin ja Alan Martinin Tank Girl tasoittaa puntteja rankemman jälkeen. Maailmasta ei nimittäin löydy miehenpuolta, jolla olisi kanttia panna hanttiin tälle kaljapöhnässä aussien takamailla tankillaan hurjastelevalle neitokaiselle.

Jatka lukemista “Tank Girl – Roolimallia kerrakseen”

Joe Bar Team – Wabrowaabroooooaaaaaaaaaa Bling Blang Rataklang Shpling Taklong!

Huh! Likeltä liippasi, että viime vuoden hulppein sarjakuvauutuus ei lipsahtanut huomaamatta ohi silmien.

Christian Debarren Joe Bar Team pitää ranskalais-belgialaisen sarjakuvaperinteen (Niilo Pielinen, Sammy Day, Natasha, Piko ja Fantasio, …) lippua korkella. Siinä missä monet vanhat tutut hahmot ovat viime vuosina osoittaneet väljähtymisen merkkejä, Joe Bar Teamin yhdestä kolmeen sivun mittaiset tarinat ovat virkistävä tuulahdus 70-luvulta. Eikä hyvään sarjakuvaan näemmä tarvita yhtään nyrkiniskua saati intiimihygieenisiä paljastuksia…

Jatka lukemista “Joe Bar Team – Wabrowaabroooooaaaaaaaaaa Bling Blang Rataklang Shpling Taklong!”

Harmaan Jumalan hetki ja Ontot kukkulat – Ei mikään Hugo-peikko

Petri Hiltunen on siitä poikkeuksellinen suomalainen sarjakuvan tekijä, että hän julkaisee säännöllisesti uusia albumeja, ja vielä suuren kirjakustantamon WSOY:n riveissä. Tähän asti hän on pohjannut työnsä muiden kirjoittamiin tarinoihin, muta hänen viimeisin teoksensa Ontot kukkulat paljastaa miehessä olevan myös käsikirjoittajan vikaa.

Jatka lukemista “Harmaan Jumalan hetki ja Ontot kukkulat – Ei mikään Hugo-peikko”

Läski-Freddyn kissa – Undergroundin kolliklassikko

Vaikka amerikkalaisen undergound-sarjakuvan tarjonta on Suomessa albumien suuren määrän perusteella reilassa, vaihtoehtoja on ollut käytännössä vain kaksi: Robert Crumb ja Gilbert Shelton. Niin kauan kuin herrojen arkistojen kätköistä vielä jotain löytyy, kustantajat eivät rohkene riskeerata uusia nimiä. Tässä suhteessa The Good Fellowsin uutuus ei tarjoa mitään uutta, sillä suurin osa Läski-Freddyn kissan kootuista seikkailuista on tuttuja jo Sheltonin vuosien varrella suomennetusta Friikkilän veljekset -tuotannosta.

Jatka lukemista “Läski-Freddyn kissa – Undergroundin kolliklassikko”