Sarjakuva täyttää tänä vuonna pyöreät sata vuotta. Ei ole niinkään itsestäänselvää, että koko taidemuoto on olemassa. Kuvia ja tekstejä on toki käytetty rinnan kautta kirjoitetun sanan historian aina egyptiläisistä hautamaalauksista ja mayojen reliefeistä lähtien. Mutta kuvan ja sanan yhdistäminen yhdeksi kokonaisuudeksi, omaksi itsenäiseksi taidemuodokseen, olisi aivan hyvin saattanut jäädä kokonaan keksimättä. Se tapahtui nimittäin aivan viime hetkellä, samana vuonna elokuvan keksimisen kanssa. Ja ketä olisi paria vuosikymmentä myöhemmin kiinnostanut kuvan ja sanan yhdistäminen paperilla, kun kaikki oli jo tehty valkokankaalla. Kuvitelkaa maailmaa ilman supersankareita, Bilalia, Aku Ankkaa, Masamune Shirow’ta, Valeriania, Akiraa, Franquinia, … Huh! Jopa Hesari olisi pakko lukea oikein päin, jos viimeiseltä aukeamalta ei löytyisi aamun strippejä.
Jatka lukemista “Kuvia sarjassa”Akira – Tuhansien sivujen alku
Kuudes joulukuuta 1992 klo 14:17 Japanin metropolialueen yllä räjähtää uudenlainen pommi. Yhdeksän tuntia myöhemmin kolmas maailmansota alkoi.
Kaikeksi onneksi maailmanhistoria ei mennyt ihan Katsuhiro Otomon ennusteen mukaan, mutta kuka olisi 80-luvun alussa osannut ennustaa, että Neuvostoliitolle käy pikapuoliin ohraisesti.
Jatka lukemista “Akira – Tuhansien sivujen alku”Iso Heppu ja Rusty Robottipoika – Iso Heppu jyrää
Vaikka Frank Miller on sarjakuvapiirtäjä Yläkerran™ armosta, hän on myös sarjakuvakäsikirjoittaja. Ja miehellä piisaa ideoita enemmän kuin hän ehtii itse piirtää. Erityisen hedelmällistä Millerin yhteistyö on ollut Geof Darrow’n kanssa. Tähän mennessä parivaljakolta on suomennettu Hard Boiled -trilogia, jolla Like hemmotteli suomalaisia vuonna 1992. Parhaiten Hard Boiled -sarjan tyylilajia kuvasi kolmannen osan esipuhe: Äärimmäisen väkivallan kielioppi.
Jatka lukemista “Iso Heppu ja Rusty Robottipoika – Iso Heppu jyrää”Kamut – Vanhat eväät, uudet kujeet
Sarjakuva-albumin kansi kertoo harvoin näin paljon älppärin sisällöstä: hyvin yksinkertainen ulkoasu, laadukas kansikartonki, tyylikäs suunnittelu. Kaikki lupaa hyvää, ja Kamut pitää minkä lupaa. Suoritus sinänsä, sillä kissa- ja koirasarjoja on maailma pullollaan. Itse asiassa Patrick McDonnellin ainoa edes likipitäen originelli ajatus on tehdä Kamujen päähenkilöistä, Jalo-koirasta ja Kati-kissasta, parhaat ystävät.
Jatka lukemista “Kamut – Vanhat eväät, uudet kujeet”Tank Girl – Roolimallia kerrakseen
Sarjakuvan naiskuvaa on usein haukuttu sovinismin ja seksismin ja ties minkä sekoitukseksi, mutta ainakin Jamie Hewlettin ja Alan Martinin Tank Girl tasoittaa puntteja rankemman jälkeen. Maailmasta ei nimittäin löydy miehenpuolta, jolla olisi kanttia panna hanttiin tälle kaljapöhnässä aussien takamailla tankillaan hurjastelevalle neitokaiselle.
Jatka lukemista “Tank Girl – Roolimallia kerrakseen”