Sarjakuvasivusto
Sanon heti kättelyssä, että vampyyrit epäeliömuotona ei ole koskaan ollut ns. minun juttuni. Lisäksi tuntuu, että vuosien vieriessä kulmahammasmunstereihin liitetään aina vain pöyristyttävämpiä ja jälkijättöisempiä juttuja. Kyllä, viittaan Twilightiin, jota en ole koskaan lukenut enkä nähnyt, ja joka on yksi niistä harvoista tekeleistä, joista voin sanoa, että lukematta paska.
Jatka lukemista “Amerikan vampyyri” |
|
Kill Me Baby 2
|
Kuvailin edellisen osan arvostelussa Yasunaa hieman tärähtäneeksi. Nyt kuitenkin alkaa vaikuttaa siltä, että hänen toverinsa Sonya on täysipäisempi näistä kahdesta, ja Sonya sentään on yhdistetty psykopaatti ja palkkatappaja.
 |
|
Kuin noidat yössä
|
 |
Rue Saint-Martinilla ja sen edessä olevalla aukiolla kiemurtelee kaksi noin sata metriä pitkää jonoa. Hetken voisi ehkä luulla, että kaikki nämä ihmiset jonottavat M’enfin?! Franquin -näyttelyyn, joka esittelee sarjakuvapiirtäjä André Franquinin tuotantoa. Mutta ei, aukion toisella puolella, Pompidou-keskuksessa, on Salvador Dalin näyttely. Sinnehän nuo kaikki jonottavat! Minä puolestani suuntaan Le Centre Wallonie-Bruxellesiin katselemaan Franquinin teoksia. Jatka lukemista “M’enfin?! Franquin!”
Alun perin kymmenenä sarjakuvalehtenä ilmestynyt Daytripper alkaa Craig Thompsonin (mm. Koipeliini-palkittu Habibi) piirtämällä esipuheella. Siinä Thompson kuvaa Daytripperiä fantasian ja realismin sekoitukseksi, fantasiaa ovat Thompsonin mukaan supersankarit ja realismia kyynisyys. Yksinkertaistus on typerä, mutta antaa kenties jotain viitteitä Daytripperin taustalla vaikuttavista ajatuksista; luvassa on positiivinen tarina, jossa elämä on pelkkää sambaa.