Tämä norjalaisen kaksikon Marta Breenin ja Jenny Jordahlin kirja Naiset, joka käsittelee naisasialiikkeen historiaa ja kaikkien naisten esitaistelijoita, on ollut lukulistallani keväästä saakka, jolloin näin ensimmäiset maininnat teoksesta Twitterissä. Oli siis enemmän kuin korkea aika tarttua tähän reilun sadan sivun tykitykseen tyttöenergiaa ja turhauttavaa sortamisen historiaa. En tiedä, millaiset odotuksin lähdin lukumatkaa taittamaan, mutta joka tapauksessa ne kaikki ylittyivät. Tämän kirjan julkaisu, jos mikä, on pienkustantamo sitruunalta tärkeä kulttuuriteko.
Kirja käsittelee naisasialiikkeen tärkeimpiä tapahtumia 1800-luvulta nykypäivään. Matka alkaa Yhdysvalloista, jossa 1840 pidetyssä orjuuden vastaisesta kokouksesta vuosia asiaa ajaneiden naisten valtuuskunta istutettiin verhon taakse kuuntelemaan kokousta, eikä heillä ei ollut lainkaan sananvaltaa. Tähän valtuuskuntaan kuuluneet Elizabeth Cady Stanton ja Lucretia Mott saivat tarpeekseen eriarvoisesta kohtelusta, joten he laativat tasa-arvon julistuksen Yhdysvaltain itsenäisyysjulistusta mukaillen. Vuonna 1848 pidetystä kokouksesta, jossa 100 miestä ja naista allekirjoittivat julistuksen, tuli naisasialiikkeen historian ensimmäinen kokous. Matka tuosta hetkestä tähän päivään on ollut kaikkea muuta kuin helppo. Asiaa ajaneita naisia on vähätelty, sorrettu, paheksuttu, vangittu ja jopa murhattu ajatuksiensa vuoksi. Kirja tiputtelee tärkeitä nimiä ja hetkiä liikkeen historiasta hurjaa tahtia. Kovin tarkasti kenenkään naisen elämään ja tekoihin ei ehditä perehtymään, mutta sitä tuskin voi sivumäärään nähden odottakaan. Aiheesta kiinnostuneet lukijat pystyvät toki tämän viihdyttävän perusteoksen avulla hakemaan lisää tietoa. Punaista lankaa ei myöskään tarinoiden runsaudesta huolimatta hukata missään vaiheessa, vaan, ikävä kyllä, samat teemat ja ongelmat toistuvat tarinasta, maasta ja aikakaudesta toiseen.
Jordahlin piirrostyyli on lempeä ja miellyttävää seurattavaa aiheen vakavuudesta ja paikottaisesta järkyttävyydestä huolimatta. Ruutuihin on ripoteltu myös jonkin verran huumoriakin, ehdottomasti tarinaa elävöittäen eikä aiheen vakavuutta vähätellen. Ihan perheen pienimmille en tätä kirjaa pistäisi nenän eteen, mutta siitä olen varma, että jokaisen tulisi se lukea. Kirja paikkaa niitä tietoaukkoja, joita esimerkiksi saamamme historian opetus on jättänyt jälkeensä. Valistuksen aikaan kuulunut edistysihanne ja kansan valistaminen ja kuunteleminen koski vain miehiä. Ranskan vallankumous ei siis ollutkaan aivan niin kumouksellinen, kun meidän on annettu ymmärtää. Naiset ovat vaikuttaneet myös paljon näkyvämmin kuin kirjoittaen tai miestensä takaa kurkistellen. Kun naiset taistelivat äänioikeudestaan Briteissä, liittyi suffragettien tyyliin myös tehdä ilkivaltaa ja jopa räjäyttää rakennuksia. Nämä “huligaanit” pääsivät vapaiksi vankilasta, kun heitä sitten kuitenkin tarvittiin, ensimmäisen maailmansodan sotaponnisteluissa. Kirja sitoo upeasti nämä historialliset tapahtumat ja ongelmat nykyhetkeen, jossa vieläkin taistellaan samankaltaisten ongelmien kanssa. Äänioikeustaisteluiden, lisääntymisterveyskysymysten ja seksuaalivähemmistöjen kokeman sorron saaminen samojen kansien väliin on haastava tehtävä, mutta siinä on tämän kirjan kohdalla onnistuttu erinomaisesti.
Sanonta “Jos et ole vihainen, et kiinnitä riittävästi huomiota”, istuu kuin nenä päähän tämän kirjan sanomaan. Eihän tässä voi kun ihailla naisia ennen meitä ja heidän tekemäänsä tärkeää työtä, ja samaan aikaan raivostua siitä, että sorto jatkuu edelleen. Feminismiä tarvitaan vielä vähintäänkin toiset 150 vuotta, luultavasti jopa kauemmin. Naiset kokevat edelleen vähättelyä, myös Suomessa, jossa olemme ehkä tottuneet ajattelemaan, että “onhan täällä asiat paljon paremmin kuin monessa muussa maassa”. Mainitsin jo Tiitu Takalon Tuuli ja Myrsky -kirjan esittelyssä intersektionaalisen ja feministisen aktivistiryhmän Cult Cunthin (Cult Cunth Twitterissä ja Instagramissa). He järjestävät tänä vuonna Naisvihagaalan, jossa palkitaan törkeimpiä naisvihan tekoja, tekijöitä ja paikkoja Suomessa. Mielestäni he ovat oiva ja valitettava esimerkki siitä, että naisten asian ajamiselle on edelleen tilausta, sekä vastustajia.
Breen ja Jordahl antavat helposti lähestyttävän kirjan haastavaan, mutta äärettömän tärkeään aiheseen. Lukemisen jälkeen kukin voi lähteä etsimään erilaisia keinoja, joilla historiaa päästään taas muuttamaan.
Marta Breen & Jenny Jordahl: Naiset 150 vuotta vapauden, sisaruuden ja tasa-arvon puolesta (Alkuteos: Kvinner i kamp: 150 års kamp for frihet, likhet, søsterskap 2018) (sitruuna kustannus 2020)