Stephen King (s. 1947) on amerikkalaisen kauhukirjallisuuden tunnetuimpia nimiä. Hänen lukuisat käännösromaaninsa olivat 1980-luvulla niitä ahmineelle lukijakunnalle yhtä tärkeä osa populaarikulttuuria kuin Hollywood-elokuvatkin.
Musta torni, fantasiasävytteinen dystopia, lukeutuu muutoin sujuvaa ja varsin tehokasta kauhua tuottaneen Kingin kiistellyimpään tuotantoon. Villin lännen yhdistäminen scifiin ja fantasiaan on kuitenkin kolahtanut monille.
Mustan tornin ensimmäinen osa, Revolverimiehen alku (2007 suom. 2008), ei suinkaan aloittanut kirjasarjan alusta; tapahtumat oli uudelleenjärjestetty kronologisesti. Toinen osa, Pitkä kotiinpaluu, ei ole syntynyt kirjasarjan sivuilla, vaan kyse on Robin Furthin ideoimasta erillistarinasta.
Helppolukuinen kuvakirja
Pitkän kotiinpaluun lukeminen onnistuu sarjakuvaan tottumattomaltakin. Sivusommittelusta ei juuri voi puhua, ruudut kun järjestään ovat koko sivun levyisiä. Tällöin lukijan ei tarvitse katseellaan hakea seuraavaa kuvaa, riittää kun seuraa ruutuja ylhäältä alas. Tekstikin on ladottu sivuille siten, ettei lukija harhaudu väärään tekstilaatikkoon tai puhekuplaan.
Revolverimiehen alun tavoin Jae Lee on yhdessä Richard Isanoven kanssa luonut omaleimaisen visuaalisen yleisvaikutelman. Voimakkaat kontrastit ja väritys ylikorostuvat, koska kuviin ei ole piirretty lainkaan taustoja. Revolverimiehen alun värimaailmaan verrattuna tummat, usein punaisen ja sinisen hallitsemat, sivut luovat raskaan vaikutelman.
Sarjakuvan suurkuluttajille toteutusratkaisut voivat olla turhauttavia, opus kun tuntuu niiden vuoksi aivan kuvakirjalta. Sarjakuvakerronta jää ruutujen suuresta koosta johtuen pitkälti tekstilaatikoihin.
Pitkä ja tylsä kotiinpaluu
Pitkä kotiinpaluu velloo edelleen Revolverimiehen alun juonikuviossa; nuoret pyssysankarit ovat saaneet jäljilleen paikallisen kyläyhteisön lynkkausjoukon. Lähtökohdista huolimatta pakomatkasta ei muodostu verenmakuista selviytymiskauhua.
Juonesta vastanneen Furthin kokemattomuudesta johtuen tarina on lopulta vain viitteellisesti toisiinsa liittyvien tapahtumien ketju. Lisäksi henkilödynamiikkaa ei ole lainkaan, kun tarinaa kuljetetaan kahtaalla: päähenkilön mieli harhailee henkimaailmassa ja hänen toverinsa joutuvat fyysisessä todellisuudessa suojelemaan räsynukeksi veltostunutta ystäväänsä.
Pitkä kotiinpaluu on välityö. Kingin kehysrungossa olisi mielenkiintoisempiakin tapahtumia kerrottavaksi. Peter Davidin maalaileva, Kingin tyyliä tavoitteleva, kerrontakin vain korostaa, kuinka tarinankuljetus on entistäkin vähemmän kuvien varassa.
Yhteenveto
Musta torni: Pitkä kotiinpaluu on sarjakuvasovituksen osista se heikompi. Furthin irtiotto Kingin kirjoista oli väärä valinta ja David jälkisanoissaan toteaa olleensa kiinnostunut vain Kingin vastaanotosta – lukija on unohtunut.
Toteutustekniset ratkaisut viehättävät poikkeuksellisuudellaan, eikä Pitkä kotiinpaluu vaadi sarjakuvien lukutaitoa. Näine ansioineen se lunastaa paikkansa kirjakaupan hyllyllä.
Musta torni: Pitkä kotiinpaluu (The Dark Tower: The Long Road Home 1–5, 2008)
Tarina: Peter David ja Robin Furth
Taide: Jae Lee
Värit: Richard Isanove
Suomennos: Kari Salminen
Julkaisija: Egmont Kustannus Oy Ab
ISBN: 978-952-469-886-3
Painopaikka: aprinta druck GmbH & Co. KG, Saksa 2008
Ulkoasu: väri, 170 x 260 mm, 160 s., sid.
Ovh: 28,90 €
Kuvat © Stephen King 2008
Keskustele Musta torni -sarjakuvista Kvaakissa.
 |
|
Revolverimiehen alku, Egmont 2008
|
Stephen Kingin Musta torni -kirjat:
- Revolverimies (The Gunslinger, 1982, suom. 1992)
- Kolme korttia pakasta (The Drawing of the Three, 1987, suom. 1993)
- Joutomaa (The Waste Lands, 1991, suom. 1993)
- Velho (Wizard and Glass, 1997, suom. 1998)
- Callan sudet (Wolves of the Calla, 2003, suom. 2005)
- Susannan laulu (Song of Susannah, 2004, suom. 2006)
- Musta torni (The Dark Tower, 2004, suom. 2006).
Musta torni -sarjakuvat:
- Revolverimiehen alku (The Dark Tower: The Gunslinger Born, 2007, suom. 2008)
- Pitkä kotimatka (The Dark Tower: The Long Road Home, 2008, suom. 2008)
- The Dark Tower: Treachery (2008).