Tiedostan hyvin, että nuorena naisihmisenä sujahdan suoraan tällaisten sarjojen tyypillisimpään kohderyhmään. Viktoriaanista pukudraamaa romanssilla nautittuna. En kuitenkaan suosittelisi tätä sarjaa, ellei siinä olisi jotain aivan omalaatuista. Webtoonissa ilmestyvä Miss Abbott and the Doctor on Maripaz Villarin ihana luomus, jonka piti alun alkaen jäädä vain yksittäisiksi stripeiksi DeviantArtin sivuille. Sarja keräsi kuitenkin hyvin pian joukon faneja, ja tarinan muuttuessa pidemmän kaavan nettisarjikseksi, on lauantaisin lukijoita kertynyt ruutujensa äärelle jo kolmen Oulun verran.
Miss Abbott and the Doctor keskittyy seuraamaan päähenkilöidensä neiti Abbottin ja tohtori Marinon epäluulon mullista kukkinutta rakkaustarinaa. Neiti Abbott kasvoi nuoreksi naiseksi Amatsonilla ja on vasta vähän aikaa sitten päätynyt seurapiireihin. Hän on valloittavalla tavalla lapsekas ja villi, ja vähät välittää etiketistä ja kirjoittamattomista säännöistä. Tämä, jos mikä, aiheuttaa päänvaivaa kaupungin nuorelle lääkärille tohtori Milenolle. Hän on tahdikas ja sietämättömän täydellinen herrasmies. Hyvistä tavoistaan huolimatta häntä pidetään kylässä hieman snobina, mikä ei ole aivan tuulesta temmattu väite. Neiti Abbott pystyy kuitenkin ärsyttämisen lisäksi tuomaan tohtorista esille myös rennomman puolen. Alkuun kummankin on vaikeaa myöntää itselleen, että he viihtyvät toistensa seurassa, vaikka lukijalle tämä on selvää ensimmäisistä ruuduista lähtien. Tarina ei turhaan jääkään jahkailemaan päähenkilöihin toisiinsa tutustuttamisella, vaan romanssia heidän välilleen lähdetään rakentamaan hyvin pikaisesti. Suhteen kehittyminen tuntuu kuitenkin luontevalta ja uskottavalta, mitä en voi valitettavasti sanoa kaikista tämän genren tekeleistä.
Mikä sitten erottaa sarjan historiallisten romanssien monipäisestä joukosta? Samaistuttavan ja miellyttävän hahmokaartin lisäksi sarjaa ympäröi rentouttava “hyvänmielen tunnelma”. Kukaan ei ole pahansuopa, väärinkäsitysdraamoja vältellään ja vähäisetkin vastoinkäymiset ovat mittakaavaltaan realistisia. Villarin maailma on ottanut mallia 1800- ja 1900 -lukujen taitteesta, mutta tämä maailma on riisuttu kaikesta aikaa inhottavasti leimanneesta rasismista, homofobiasta ja misogyniasta. Lisäksi koko hommasta puuttuu monista muista teoksista poiketen kaikenlainen seurapiirisuhmurointi. Historiallisia epäkohtia on löydettävissä, mutta jos tämän antaa lipua ohitseen, pystyy tästä historiallisesta sadusta nauttimaan täysillä. Ja se, mikä sarjalta saattaa puuttua historiallisen paikkaansapitävyyden puolesta, korvautuu virneen kasvoille tuovalla sanailulla ja ihanan arkipäiväisillä seikkailuilla.
Sarja ei ole ehkä idealtaan omaperäisin, onhan “vastakohdat täydentävät toisiaan” -rakkaustarinoita lukuisia. Miss Abbott and the Doctor kuitenkin toteuttaa tarinan toimivasti tropeisiin tarrautumatta. Juoni etenee sujuvasti, ja Villar on myös pystynyt maustamaan perinteistä asetelmaa tuoreilla aineksilla. Esimerkiksi neiti Abbotin menneisyys ei ole missään nimessä tyypillinen, ja tämän kiintoisan taustatarinan käsittelylle annetaan myös riittävästi aikaa. Lisäksi luonnosmainen piirrostyyli sopii sarjan henkeen erinomaisesti ja on kaikin puolin ilo silmälle. Itse arvelen sarjan olevan jo ehtoopuolellaan, mutta tämä tarkoittaa vain sitä, että nyt seuraan liittyvät pääsevät pitkälle ilman turhauttavaa odottelua. Tästä sarjasta saa kaikinpuolin herttaista luettavaa terassin korituoliin ja hiljalleen lämpeneviin kevätiltoihin.