Miguel Vila – Padovaland

Miguel Vila (s. 1993) on syntynyt Italian Padovassa, johon myös esikoisteoksensa Padovalandin nimi viittaa. Padovaland on hitaasti aukeava ihmissuhteiden, seksuaalisen vallankäytön ja seksiin liittyvän haavoittuvaisuuden kuvaus, joka vaatii lukijaltaan työtä, mutta palkitsee samaan tapaan kuin sarjakuvan vakiintuneempien mestareiden teokset.

Padovalandin ensimmäisessä ruudussa on katuun maalattu viesti Luisalle, joka esiintyy kirjan sivuilla vain keskusteluissa ja kännykän ruudulla. Vaikka lukija ei tarinan aikana kertaakaan näe Luisaa, on nainen yhtä paljon läsnä kuin tarinan muut henkilöhahmot.

Samoin voisi luonnehtia Koillis-Italian esikaupunkeja, jotka tekijä saa pastellisävyineen vaikuttamaan inhimillisiltä. On kuin arkkitehtuuri taloineen ja katuineen puhuttelisi hiljaisesti lukijaa. Samankaltaisesti myös teoksen kansi tuntuu kurkottavan lukijaa kohti, arkkitehtuuriopiskelija Giulian alakuloisen katseen välityksellä.

Tutkimussuunnitelmansa kanssa kamppailevan Giulian elämä sivuaa Chiarlan poikaystävän kanssa. Chiarlan ja Andrean suhteessa on väkivaltaa ja sairaalloisia muotoja saavaa läheisriippuvuutta. Tekijä kuitenkin haastaa lukijan tekemiä tulkintoja paljastamalla molemmista osapuolista uusia piirteitä. Hyväksikäyttäjän ja uhrin roolit keikahtavat helposti ympäri Vilan kuvaamissa ihmissuhteissa.

Harmaa Giulia on kannessa lähes huomaamaton, katseen vetää puoleensa rintava Irene punaisine huulineen. Tavaratalon kassalla työskentelevän Irenen katsetta ei voi tulkita, sillä hänellä on taivasta ja pilviä peilaavat lasit. Työpaikallaan naisesta nähdään niin ikään vain rinnat, ja hänestä puhutaan pahaa selän takana sekä julkean avoimesti. Juorut muuttuvat todellisuudeksi Irenen ryhtyessä suhteeseen itseään vanhemman työkaverinsa kanssa.

Seksuaalisuuteen liittyvä häpeä sallii vallankäytön muotoja, jotka ovat muutoin pinnallisina näyttäytyvien Padovalandin henkilöhahmojen aidointa itseään. Irenen veli Fabio pilkkaa siskoaan ja himoitsee Catia, joka julkaisemissaan kuvissa esiintyy itsevarmana. Catia peittää kurjan olonsa, jota puolestaan Fabion ystävä Nico käyttää casanovamaisin ottein hyväkseen.

Kukaan tarinan ihmisistä ei vaikuta uskaltavan olla oma itsensä. Osa sentään tunnustaa valheensa, siinä missä joku toinen sisuuntuu riittävästi kostaakseen. Ennalta arvattava Vila ei käänteissään ole, ja Padovaland säilyttää yllättävyytensä loppuun saakka.

Lukijan tunteista kamppailevat myötätunto, sääli ja vastenmielisyys. Tarinan henkilöt ovat samanaikaisesti rumia ja kauniita, mutta kaiken aikaa raivostuttavan puutteellisia. Kenties nimenomaan todenmukaisuus selittää myös lukiessa herääviä tuntemuksia. Olinko minäkin nuorena aikuisena yhtä epävarma?

Tarinan viimeisessä ruudussa päättyy Luisan tarina, muiden jäädessä haparoimaan elämässään eteenpäin. Kaikista Padovalandin aikana nähdyistä henkilöistä poiketen ruutujen välissä esiintyvä nainen herättää eniten sympatiaa, mitä se sitten minusta ja nykymaailmasta kertookaan.

---

Kuvat @ Miguel Vila 2020 / Zum Teufel 2023

Keskustele Miguel Vilan töistä Kvaakissa.

Tutustu italialaiskustantajan sivuillaan julkaisemiin näytesivuihin (PDF).