Unikkotyttö ja tiikeripoika — Midnight Poppy Land

Heitin romukoppaan suunnitelmani edetä kesäisessä sarjakuvahaasteessani riveittäin, kun olin Webtoonsin mainonnan uhri ja törmäsin Lilyduskin Midnight Poppy Landiin. En pystynyt pitämään näppejäni kurissa tästä tekeleestä. Kesätöihin keskittyminen ja palkan ansaitseminen kävi vaikeaksi. Kaikki jo ilmestynyt on nyt luettu, joten nyt on oivallinen hetki esitellä tämä suloinen romanssi, jossa vain on sitä jotain.

Midnight Poppy Landin alkuasetelma ei ole mitenkään ainutlaatuinen ja suurenmoinen. Paha poika ja kiltti tyttö kohtaavat ja tunteet alkavat lämpenemään. Sekään ei yllättä, että kyseessä oleva poika on mafiassa ja käynyt läpi rankan lapsuuden tai se, että tyttö on juuri eronnut, ja yrittää pitkästä aikaa elää itselleen. Paha poika Tora on kuitenkin salaa lempeä eikä osaa olla itsevarma, vaikka peittää tätä kiroilulla ja kovistelulla. Hän häpeää asemaansa ja elämäänsä omaisuudellaan fleksaamisen sijaan. Pehmeistä reunoista huolimatta tämä kiukkuinen mieskarkki on myös aidosti väkivaltainen, mikä lukijana yllätti minut. Käsikirjoittaja-piirtäjä uskalsi tehdä moniuloitteisen ja ristiriitaisen hahmon. Poppyä voisi taas luulla klassiseksi kanelipullaksi, joka ripustautuisi heti tilaisuuden tullen karskiin ja komeaan mieheen. Boom, taas yksi kuvottavaan valta-asetelmaan rakentuva draamasarja, jossa miehet ovat miehiä ja tytöt vain vikisevät ja ovat vietävinä. Tässä tarinassa kiltti tyttö on kuitenkin vakavasti otettava ja nokkela uranainen, joka tekee paljon töitä pärjätäkseen ja ansaitakseen häneen kohdistetun luottamuksen ja kunnioituksen. Höpsöys on puolustautumiskeino niitä vastaan, jotka ovat valmiita aliarvioimaan hänen osaamisensa. Suloisuus ja kiltteys mahtuvat samaan naiseen kriittisyyden ja epäluuloisuuden kanssa. Näillä eväillä tarina onnistuu tarjoamaan syntisen ihanan palan mafiaromanssikakkua, mutta samalla tuomaan pöytään pannullisen mainiota yllättyspaahtosumppia.

Hyvä esimerkki omilla avoillaan ajattelevasta naispäähenkilöstä. En myöskään ikinä kyllästy siihen, että voin löytää elämänfilosofiani aineksia sarjakuvista.

Päähenkilömme kohtaavat sattumalta, kun Poppy löytää verisen kengän paikasta, jossa Toran oli määrä tavata tuttavansa. Kauhistuneena löydöstään Poppy kerää aikaisemmin pudottamansa paperit kokoon ja lähtee paikalta, mukanaan kuitenkin vahingossa myös äärettömän tärkeä vihko, joka oli ollut kengän omistajan hallussa ennen hänen katoamistaan. Kun Tora tajuaa tämän, lähtee hän seuraamaan Poppyä tarkoituksenaan selvittää kuka hän on, ja onko hänellä kytköksiä alamaailmaan. Tulokset ovat laihoja, mutta hiljalleen nämä kaksi tutustuvat toisiinsa ja lämpimiä tuntemuksia alkaa kehittyä puolin ja toisin. Sitä, kuinka tärkeäksi he ovat hiljalleen toisilleen tulleet ei kumpikaan halua myöntää ilmeisistä ja vähemmän ilmeisistä syistä.

Sarjan tyyli on huoliteltu ja miellyttävä silmälle, eikä tarinankerronnassa ole havaittavissa puutteita. No, mikään kaikista ihaninkaan ei ole aivan täydellistä. Mafiaporukan toiminta ja sivuhahmojen motiivit jäävät hieman epäselviksi, mutta kokonaisuutta nämä puutokset eivät kaada. Jos mielesi halajaa urbaania aikuisten satua, tässä sinulle sellainen. Kyllä tällä kelpaa käynnistää lauantaiaamu yli miljoonan muun lukijan tavoin.

Kesän sarjishaaste: Päähenkilö on antisankari
Lilydusk: Midnight Poppy Land (Webtoons 2019-)