Jos inhoat sarjakuvaväkivaltaa, etkä ymmärrä edes siitä murjaistua parodiaa, käännä äkkiä sivua. Sen sijaan kaikille suolenpätkäkuurojen ystäville on tarjolla 96 sivua menoa ja meininkiä.
Joskus on vaikea ymmärtää amerikkalaisen mutanttimoskan suosiota. Semicin kannattaa jopa suomentaa sitä samaan aikaan, kun he lopettavat Kalman kaltaisen laatulehden. Joskus moskan seasta paljastuu kuitenkin kultajyvä. Joskus Semic tekee kultajyvästä spesiaalinumeron.
Ahkera vaskoolaus Ärrän sarjishyllyllä kannattaa. Semicin uusin DC-spesiaali esittelee psykopaatin nimeltä Lobo, eikä kyseessä ole mikään pornolehti, vaikka kannessa karvainen takamus komeileekin.
Lobo on sattuneesta syystä viimeinen Kzarnia-planeetan asukki. Hän nimittäin otti ja tappoi kaikki muut. Sittemmin Lobo on murhannut, repinyt, silponut ja pahoinpidellyt puoli galaksia, kunnes lopulta törmää vertaiseensa vastukseen. Valitettavasti Lobon maine on kiirinyt hänen edelleen. Hänen sieluaan ei huolita Taivaaseen eikä Helvettiin, mikä tietää melkoisia ongelmia tuonpuoleisen byrokraateille. Eikä edes Isä Jumala tee muuta kuin seuraa tapahtumia töllöstä ja nauraa räkättää keltsutölkki kourassa. Siinä älppärin juoni kaikessa lyhykäisyydessään.
Lobo on käsittämätön ilmiö amerikkalaisessa sarjakuvassa. Hän tekee kaikkea, mitä sarjakuvasankarin ei pitäisi. Hän ryyppää, rellestää ja nauttii suunnattomasti tappamisesta. Vain uhrien rääkkääminen ennen hengen päästöä ylittää tappamisen tuottaman ilon ja riemun. Ja kun Lobo lyö, hänen uhrinsa ei loikkaa teryleenit ojennuksessa takaisin taistoon. Ei, hän on kolmena neljänä isona kimpaleena eri kaupunginosissa. Lobon rienaamiin pyhiin arvoihin kuuluu kaikkien uskontokuntien ja perhearvojen ohella esimerkiksi Joulupukki, jonka Lobo puolisotilaallisessa jouluspesiaalissaan silpoo Korvatunturin hankeen.
Semicin Lobo-spesiaalissa ei lainkaan nimetä tämän taidenautinnon tarjoilijoita eli Giffeniä, Grantia ja Bisleytä. Lisäksi Semic on unohtanut tarinan alkuperäiset kannet. DC Comicsin lehdissä oli parhaimmillaan kolme kantta. Jokaisessa kehotettiin edellistä tukevammin sanoin kaikkia moraalirajoitteisia henkilöitä laittamaan lehti pikaisesti takaisin hyllyyn.
Suomalaisten kirjakuppojen sarjakuva-tietämyksen tuntien varoitusta olisi tarvittu myös Suomessa. Esimerkiksi Akateemisen Kirjakaupan Tapiolan myymälän kaikkein hurjimmat porno- ja väkivaltasarjikset ovat samassa hyllyssä Pupu Tupunan kanssa. On siinä isillä ja äitillä ihmettelemistä.
Lobo, DC-spesiaali. Semic, 1994. Juoni: Keith Giffen, dialogi: Alan Grant, musta: Simon Bisley, muut värit: Lovern Kindzierski.
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Pelit-lehden numerossa 5/1994.