Vaikka amerikkalaisen undergound-sarjakuvan tarjonta on Suomessa albumien suuren määrän perusteella reilassa, vaihtoehtoja on ollut käytännössä vain kaksi: Robert Crumb ja Gilbert Shelton. Niin kauan kuin herrojen arkistojen kätköistä vielä jotain löytyy, kustantajat eivät rohkene riskeerata uusia nimiä. Tässä suhteessa The Good Fellowsin uutuus ei tarjoa mitään uutta, sillä suurin osa Läski-Freddyn kissan kootuista seikkailuista on tuttuja jo Sheltonin vuosien varrella suomennetusta Friikkilän veljekset -tuotannosta.
Vannoutunut Läski-Freddyn kissan ystävä ei kuitenkaan voi olla ihastumatta tähän uutuuteen. Tähän asti kyseisen kollin tekosia vesisänkyjen, torakoiden ja Läski-Freddyn kuulokkeiden kimpussa on saanut seurata Friikkilän veljesten marginaaleissa tai satunnaisesti eri sarjakuvalehtien, kuten Tapiirin, täytteinä. Nyt tarinat on koottu yksiin kansiin, eikä lempistrippejään tarvitse metsästää sarjakuvakokoelmansa eri puolilta.
Läski-Freddyn kissan maailma on sama kuin Friikkilän hemmoillakin. Freddyhän on tunnetusti heistä yksi. Eletään hippiliikkeen kulta-aikoja. Ruoho käryää, huumepoliisit tekevät ratsioitaan, eikä perinteisistä amerikkalaisista perusarvoista ole koskaan kuultu kuin epämääräisiä huhuja. Tämä kokoelma ei siis ole mitään uusmoralistikamaa, jotakuta Friikkilän veljesten maailmankuva saattaa jopa loukata, mutta mikäs sen parempi tapa tutkia normeja ja perusarvoja kuin samaisten normien rikkominen. Eikä 60-luku huumeineen sun muineen katoa mihinkään ihmiskunnan historiasta, vaikka siitä kuinka vaikenisi.
Albumin kokoomaluonteesta johtuen Sheltonin piirrosjäljen taso vaihtelee rajusti. Itsenäisiksi piirretyt lyhyet tarinat kuten Läski-Freddyn kissa ja ulkoavaruuden olmit on piirretty riittävän tarkasti, jotta ne näyttävät hyvältä B5-kokoisilla sivuilla. Sen sijaan Friikkilän veljesten marginaaleista suurennetut stripit ovat pahimmillaan undergroundiksikin nuhjuisia. Suositeltavin lukuetäisyys on noin puolentoista käsivarren mitan päässä silmistä. Vitsit eivät tästä tietenkään kärsi, vain toteutus.
Sekä Heikki Karjalaisen suomennos että Jari Laitisen tekstaus ansaitsevat tulla mainituiksi. Molemmat ovat uskollisia alkukieliselle esikuvalleen. Testaus on jopa hieman liian siistiä.
Joka tapauksessa albumin kanteen räntätty numero 1 lupaa hyvää, nimittäin jatkoa Läski-Freddyn kissan seikkailuille.
Gilbert Shelton & Dave Sheridan, Läski-Freddyn kissa, albumi 1, The Good Fellows Ky 1994, suomennos: Heikki Karjalainen, tekstaus: Jari Laitinen.
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Pelit-lehden numerossa 6/1995.