Lapset kikattavat hupsuille asioille. Huumori syntyy käsitemaailmassa, jota aikuisen on vaikea tavoittaa. Asiat itsessään eivät ole aina huvittavia, lasten reaktio sen sijaan laukaisee naurun. Tälle oivallukselle Kiyohiko Azuma on rakentanut Yotsuba&-sarjan.
Yotsuba& on jo toinen Azuman suomalaislukijoita ilahduttanut manga. Ensimmäinen, Azumanga Daioh, kokoaa pokkareihin neljän ruudun mittaisia strippejä, jotka vaativat oikean mielenlaadun saadakseen hymyn karehtimaan huulilla. Episodeissa etenevä Yotsuba& avautuu sen sijaan ilman kulttuurimuurin ylittämistä.
Yotsuba-tyttö muuttaa isänsä kanssa uuteen naapurustoon ja ystävystyy kolmen itseään vanhemman tytön kanssa. Sarjan kannalta keskeistä on henkilöhahmojen ikä; Azuma ei ole lisännyt sarjaan yhtään Yotsuban ikätoveria.
Kuusivuotias Yotsuba tarkastelee maailmaa omalla tahdillaan, vähäisten vuosiensa aikana muodostuneiden käsitysten pohjalta. Aivan nuorimmat saattavat nauraa Yotsuban tempauksille, mutta jo vähänkin vanhempi lukija samaistuu sivuhahmoihin. Heitä onkin jokaisesta ikäluokasta aina aikuisiin asti. Aikuiset sarjan huumori tavoittaakin helpoimmin, sillä nauru kumpuaa sieltä, missä maailma kohtaa Yotsuban.
Iästä riippumatta huumori näyttäytyy hyväntahtoisyyden ja lempeän ymmärryksen valossa. Yotsuba itse on aina läsnä oleva avain sarjan huumoriin, avaten yhteyden lasten ja aikuisten maailman välille. Kolmannessa pokkarissa sivuhahmot alkavat toimia onneksi keskenäänkin varsin mainiosti.
Ensimmäisen pokkarin alkuepisodien jälkeen – Azuman näyttämön valmistuttua ja lukijan ehdittyä lämmetä sarjaan – huumori vasta alkaa. Yotsuban viattoman hölmöt päähänpistot ovat hulvatonta seurattavaa ja reipas meno säilyy rehellisen hauskana. Näin helposti lähestyttävää sarjaa ei montaa olekaan, vielä kun episodien ansiosta siihen voi tutustua minkä tahansa pokkarin alusta.
Ennen Yotsuba&-mangaa en uskonut hyvän tuulen sarjakuvia olevan edes olemassa. Lähimmäksi ovat päässeet Mitsuru Adachin lyhyet Short Program -tarinat (ショートプログラム, Shōto Puroguramu, 1985–). Adachin ja Azuman töitä yhdistää sympaattinen henkilökuvaus, mutta tyylilajinsa puolesta Adachin haikean lakoninen kerronta ei ole edes verrattavissa Azuman välittömään huumoriin.
Lapsuuden anarkiaa, jota Bill Wattersonin Lassin ja Leevin maailmaan kuului ämpäreittäin, Yotsuba& sisältää kaupunkiympäristöön mukautettuna. Kaskaiden pyydystämistä ja sateessa sotkemista useammin Yotsuba kohtaa vieraita ihmisiä.
Toisin kuin Lassi tai Charles M. Schulzin Tenavat, Yotsuba ei ole lainkaan pikkuvanha. Lukija tarvitsee ennen kaikkea omaa mielikuvitustaan ymmärtääkseen Yotsuban mielenliikkeitä. Tämä saa hänet suorastaan heräämään eloon pokkarin sivuilla.
Punaisen Jättiläisen tapaan Yotsuba& tarjoaa parhaan lehtihyllyiltä löytyvän hinta-laatusuhteen. Toimitus on ystävällisesti lisännyt kunkin pokkarin loppuun sivun, jolla selvennetään sellaisia kulttuurireferenssejä, joita lukija saattaisi jäädä pohtimaan.
Yotsuba& on kesäkeittoa, joka yhdistelee asioita rohkeasti kuplien. Ei tätä lukiessa nyt aivan vauvakuume iske, mutta lämpöä ja elämäniloa Yotsuba& sisältää runsain mitoin.
Yotsuba& 1–3
(よつばと!, Yotsuba to!, 2003–2004)
Tarina ja taide: Kiyohiko Azuma
Toimitus: Minna Haverinen
Suomennos: Juha Mylläri
Ladonta: Ink Graphics Helsinki
Julkaisija: Punainen Jättiläinen
ISBN: 978-952-5630-27-5 (koko teos)
Painopaikka: Cityoffset Oy, Tampere 2008
Ulkoasu: mv, 127 x 189 mm, Nid.
Ovh: 6,95 €
Kuvat © Kiyohiko Azuma / Yotuba Sutazio 2003–2005
Keskustele Yotsuba&-mangasta Kvaakissa.