Koneen Säätiö tukee vapaata tiedettä ja taidetta 38 miljoonalla eurolla. Rahoitusta syksyn haussa annettiin 342 hankkeelle, mukana Ville Rannan, Miissa Rantasen ja Emmi Niemisen ja Johanna Vehkoon sarjakuvat.
Suurimman apurahan sai Ville Ranta (108000 €) 400-sivuisen omaelämäkerrallisen sarjakuvaromaanin tekemiseen. Tällä kertaa Ranta pureutuu oululaiseen kulttuurielämään. Hänen yhdeksännen sarjakuvaromaaninsa
“tarina kuvaa päälinjallaan kulttuurilehden nelihenkistä toimitusta vuosina 2004–2006 ja sivuaa myös varhaista historialinjaa vuosina 1944–2004. Tärkeä osa tarinassa on myös kaupungilla, sen historialla ja muutoksilla, kulttuurielämällä ja valtataisteluilla. Laajahko henkilökaarti on joukko erityisiä ihmisiä ja itseään erityisenä pitäviä ihmisiä. Filosofisesti teos pohtii kysymystä siitä, onko elämä vähenemisen ja raunioitumisen prosessi, ja onko ”kasvua ihmisenä” olemassa, vai onko se vain vähenevän ja huononevan ihmisen keksimä peitetarina. Kaupungin muuttuminen ja katoaminen heijastelee tätä. Kaunokirjallisesti tavoittelen yhtäältä vanhan eurooppalaisen satiirin ihanteita Voltairen, Laurence Sternen ja François Rabelais’n hengessä, toisaalta puran perinteisiä tarinarakenteita modernilla ja jälkimodernilla tavalla.”
Miissa Rantasen Erityisesti-hankkeessa (68000 €) on tarkoitus tuoda suomalaisen nykysarjakuvan kentälle uusia tekijöitä ja ääniä. Parin vuoden aikana on tarkoitus tuottaa kahdeksan sarjakuvateosta, joiden mentorina Rantanen toimii.
“Erityisesti-julkaisusarjassa ilmestyy kahden vuoden aikana kahdeksan sarjakuvateosta, joista jokainen on erityistä tukea tarvitsevan taiteilijan tekemä. Tehtäväni hankkeessa on erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden sarjakuvatyöskentelyn mentoroiminen, julkaisusarjan taiteellisesta kokonaisuudesta huolehtiminen sekä koko hankkeen koordinointi. Erityisesti-julkaisusarja tavoittelee moninaisempaa sarjakuvakenttää. Tarkoitus on punoa umpeen kuilua, joka jättää erityistä tukea tarvitsevat taiteilijat sarjakuvakentän ulkopuolelle. Samalla nykysarjakuva muuttuu kirjavammaksi; usein erityistaiteilijat tuovat taiteelliseen keskusteluun jotain, mitä aiemmin ei olla nähty.”
Emmi Nieminen ja Johanna Vehkoo jatkavat Vihan ja inhon internet -teoksessa alkanutta yhteistyötä omaelämäkerrallisemmalla aiheella, jonka työnimenä on Isän kuolema.
“Se kertoo menetyksestä ja surusta, ilosta ja rakkaudesta, vanhemmaksi kasvamisesta, isä-tytär-suhteesta ja suurten ikäluokkien yhteiskunnallisesta painolastista. Yksi kirjan merkittävä teema on synnytyspelko, joka on ani harvoin kirjallisuudessa, sarjakuvassa ja ylipäätään taiteessa nähty aihe. Teoksen kertoja tulee äidiksi vasta nelikymppisenä, koska on lykännyt lapsentekoa lamaannuttavan synnytyspelon vuoksi. Hänen isänsä sairastuu parantumattomaan syöpään raskauden viimeisellä kolmanneksella ja menee nopeasti heikkoon kuntoon. Isä kuolee kaksi viikkoa ennen hartaasti odottamansa ensimmäisen lapsenlapsensa syntymää. Tarina perustuu käsikirjoittajan omiin kokemuksiin, mutta on kuitenkin jossain määrin niistä etäännytetty. Luokittelemme teoksen fiktioksi, vaikka se omaelämäkerrallista onkin.”
Tutkimustuloksia sarjakuvana
Itä-Suomen yliopiston Karjalan tutkimuslaitoksessa työskentelevä Kari Korolainen lupaa julkaista rajojen moniulotteisuutta tutkivan nelivuotisen hankkeensa tutkimustuloksia myös sarjakuvamuodossa. Tulossa on joko strippisarja tai sarjakuva-albumi.
Sanna Kopran ja työryhmän ilmastovastuuseen perehtyvän tulevaisuudentutkimuksen tuloksia sarjakuvamuotoon toteuttaa Tuuli Hypén.
Saija Isomaan johtaman työryhmän on tarkoitus kirjoittaa Suomen kirjallisuushistoria, johon myös “sarjakuvagenre” pyritään ottamaan mukaan yhdenvertaisena kirjallisena ilmiönä.
Kvaak onnittelee kaikkia apurahoitusta saaneita!