Ranska on sarjakuvan suurvalta, vaan kuinka maan perinteikäs tuotanto sopeutuu sähköisesti kulutettavaksi? Tässä tarkastellaan kolmea, myös englanniksi käännettyä, teosta. Jokainen näistä on matkakertomus, kukin tavallaan.
Angoulemen sarjakuvafestivaaleilla palkittu Alfredin Come Prima (Delcourt, 2015) on sarjakuvataidetta luontevimmillaan myös sähköisessä muodossa. Sen sivuilla italialaismies taivuttelee isoveljensä, suvun mustan lampaan, matkalle kohti isän hautajaisia.
Veljistä vanhempi lankesi sodan alla fasismin kutsuun, ja välit muuhun perheeseen katkesivat. Ajomatkan aikana miehet työstävät suhdettaan, tarpeen mukaan nyrkein, ja muodostavat veljessiteen uudelleen.
Tarinan näyttämö on Fiat 500 ja lavasteet 1960-luvun maaseutu. Ranskassa päivä paistaa maltillisemmin kuin Välimeren rannalla. Kohdattuaan toisensa yöllä, suhteensa synkimmällä hetkellä, veljekset matkaavat kohden valoa ja anteeksiantoa.
Valaistusolosuhteiden muutoksilla Alfred kuvaa taiten siirtymiä myös toden ja muistojen välillä. Aurinkoinen Italia on muistoissa ylivaloittunut. Valollaan aurinko on korvannut yksityiskohdat, jättäen vain olennaisen jäljelle.
Sujuva kerronta ja impressionistinen taide sopivat erinomaisesti näytöltä luettavaksi. Kirkkaat värit ja voimakas kontrasti viimeistelevät positiivisen kokonaisvaikutelman.
Étienne Davodeaun The Initiates (NBM, 2013) on läheistä sukua Guy Delislen matkakertomuksille. Davodeaun matka vain ei kohdistu kaukomaille, eikä sitä taiteta Come Priman tavoin symbolisella tasolla. Hän johdattaa lukijansa kulttuuri- ja elämysmatkalle viinitilan arkeen.
Uuden albuminsa, Lulu Anew (NBM, 2015), julkaisun alla Davodeau vaihtoi omaelämäkerralliseen sarjakuvaan. Hän siirtyi piirustuspöydän äärestä viiniköynnöksiä leikkaamaan. Tilanomistaja päätyi vastavuoroisesti tutustumaan uuden renkinsä ammattiin.
Luonnosmaisesti kuvitetun teoksen viehätys perustuu miesten välille syntyvään ystävyyteen. Davodeau katsoo maailmaa vastaanottavaisesti, osallistuen ja samankaltaisuuksia löytäen. Tämä erottaa teoksen Delislen ulkopuolisuuden ja vierauden tunteita käsittelevästä tuotannosta.
Viinitilan ylläpito piirtyy elämäntapana sekä viinitarhurin ammatti rikkaana, filosofisena ja kunnioitusta herättävänä. Viinitarhurin tavoin tekstipainotteinen ja harmaasävyinen julkaisu ei täysin sopeudu nykymenoon. Verkkainen kerronta on näytöltä työläs lukea. Teosta ei siten voi suositella sähköisessä muodossa.
Francois Bégaudeaun The “Modern” Man (Delcourt, 2015) tarkastelee sukupuolirooleja kevyesti miesnäkökulmasta. Bégaudeau omaa silmää luonnolliselle naiskauneudelle, ja sivuja jää usein silmäilemään kevyen huvittuneesti.
Ajat ovat muuttuneet, mutta asenteet ovat luolamiehen perintöä. Tarinan päähenkilö jahtaa hameväkeä sitkeästi. Silti hän päätyy pakosalle, kun vastaan astelee itsevarmoja ja päällekäyviä naisia.
Kyse on matkasta kohti henkistä kasvua, mutta vahvoilla Bégaudeau on vain päämäärättömän ajelehtimisen kuvaajana. Tekijä ei saa otetta teemaansa, eikä päähenkilön itsetutkinta siten vakuuta. Teennäinen lopetus kuittaa kasvun tapahtuneen, tuosta vain.
Vakavasti ei modernia miestä voi ottaa. Teos sopii satunnaisen joutilaisuuden karkoittamiseen. Sellaisena se kelpaa hyvin myös lukulaitteella selailtavaksi – vaikka matkalukemisena.
Keskustele digisarjakuvista ja elektronisista lukulaitteista Kvaakissa.