Sarjakuvantekijä: Kerro murheesi

[Marko K]

Joo harjoitus tekee mestaajan niin kyllä ne siitä olkapäät asettuu paikalleen aikaa myöten.  

[[kivi]]

Luulin aina että strippisarjakuvien piirtäminen olisi helppoa, mä saan tästä sitten jotenkin niin vaikeeta.

Pelkkä koko jo pelottaa, jotenkin niin hirveen ahtaan ja matalan tuntusta piirtää, ettei saa edes puhekuplia kunnolla mahtumaan. Ja piirränkin vielä sen verran isoon kokoon ettei pitäs olla ongelmia, mutta kun koittaa tulostaa siihen sanomalehden julkaisukokoon, tuntuu vaan että pienenee liikaa eikä mummot saa sitten teksteistä selvää. Ja silmätkin välillä joutuu piirtämään pisteinä kun ei millään tunnu mahtuvan, ja sillon kun mahtuu niin pelkää miltä ne tulee näyttämään julkaisukoossa.

Erittäin tuttu ongelma jolla olen itsekin pilannut monta tarinaa

On samantekevää onko originaalikoko iso vai pieni, sen pitää olla juuri oikea suhteessa kynään jolla piirretään, ja suhteessa sun motoriikkaasi. Maailma on täynnä esimerkkejä siitä kuinka 5 millimetriä liian matala tila sotkee sommittelun (kuuluisa esimerkki on esim se kuinka strippisarjassa FoxTrot piirtäjältä alkoivat leikkautua hahmot vääristä kohdin poikki kun tila muuttui), ja puhekuplien pitäisi olla sen kokoisia että tekstaus tulee luonnostaan oikeassa koossa (tässä voi apuviivoista olla apua). Mauri Kunnakselta aikoinaan plokkasin idean josta saattaisi olla apua: tee ekat luonnokset tarkalleen haluamaasi julkaisukokoon, sitten skannaa ne sisään ja printtaa ulos eri kokoisina (140% - 200%) ja kokeile phtaaksipiirtää valopöydällä kunnes löydät koon jossa kuplien teksti tuntuu mukavalta tekstata ja kynän tarkkuus on juuri sopiva.

Mun "luottokynäni" on ArtPen BB (jonka valmistus ikävä kyllä on jo lopetettu) niin olen valinnut kaikki muut kynät ja siveltimet niin että ne sopivat sen kanssa yhteen. Tää tarkoittaa sitä, että jos piirrän stripin, sen mulle sopiva originaalikoko on kutakuinkin 30cm leveä (300x105mm) ja jos piirrän tällaisen nykyään käyttämäni 3 vaakarivin sivun (jonka kuva-ala on julkaisukoossa 140mm leveä), kokosivun kuva-ala on 270x392mm, ruudun korkeus 276mm. Sun originaalikokosi on luultavasti eri.

Täällä on ollut paljon keskustelua siitä, kuinka kannattaisi hakea parasta mahdollista resoluutiota. Korkean reson hakeminen johonkin mikä painetaan offsetilla on kuin kiipeäisi peräpää edellä puuhun: jos viivat ovat liian hienoja näkyäkseen 1bit/600dpi -mustavalkokuvassa, ei painokaan niitä saa esiin. Jos sinulla on laserprintteri, aloita testailu tästä. Saattaa olla että joudut vaihtamaan kynää.

Joka tapauksessa kaikki nuo ongelmat ovat ratkaistavissa sen kautta, että rakennetaan alkuasetelma mahdollisimman helpoksi. Sen jälkeen silmä ja käsi kyllä tottuvat. Sarjakuvaoppaissa puhutaan paljon sivellin- ja kynäkokojen valinnasta mutta yleensä sivuutetaan se tosiasia, että ne ovat oikeita kokoja juuri sen kokoiselle originaalille jota kulloinenkin tekijä harrastaa. Marvel-piirtäjillä on vakikokoiset planssinsa, heidän työvälineensä on valittu sopimaan niihin.

Kivi

[J Lehto]

Tekstin asettelu tietokoneella saattaa auttaa tekemään puhekuplat "oikean" kokoiseksi, kun tekstin kokoa voi muokata helpommin. Tällöin vain pitäisi olla hyvä kirjasin, ja niitä on harvassa.

Olen pähkäillyt viime aikoina samojen juttujen kanssa.
Mutta Gnatfont on mielestäni ihan kelpo fontti. Itselläni on myös ongelma runsassanaisuus, joutuu tosiaan karsimaan pölinää, jotta strippeihin jää näkyville jotain muutakin kun hahmon silmä ja nenä.

[[kivi]]

Olen pähkäillyt viime aikoina samojen juttujen kanssa.
Mutta Gnatfont on mielestäni ihan kelpo fontti. Itselläni on myös ongelma runsassanaisuus, joutuu tosiaan karsimaan pölinää, jotta strippeihin jää näkyville jotain muutakin kun hahmon silmä ja nenä.

Runsassanaisuus on meikäläisen "laadukaamman" sarjakuvan helmasynti, luultavasti siksi että sarjakuva ollakseen jotain muuta kuin pulppia ammentaa enemmän kirjallisuudesta kuin pilapiirroksesta (ja meikäläisten pilalehtien pilapiirroksissakin oli alkuaikoina aivan liikaa tekstiä).  Aku Ankan Taskukirjat ovat erinomainen paikka tutkia miten runsasmuotoista ja elävää kieltä voidaan hyödyntää jo muutaman sanan puhekuplissa, niissä kun ei koskaan ole tilaa kokonaisille eheille lauseille.

Mä en itse ole koskaan onnistunut ladotun fontin ja tekstauksen yhdistämisessä, en ainakaan ilman että lopputulos olisi selkeästi huonompi kuin vapaasti tekstaten. Käsintekstaus on osa piirrostyötä, ja tekstin kuuluu vallata tilaa ja muuttua sen mukaan mitä ja miten sanotaan. Ladottu teksti vie aina ihan eri tilan kuin käsintekstaus, vaikka keskimäärin esimerkiksi Carl Barks -fontti mahtuisi samankokoiseen kuplaan kuin käsintekstaus. Ladotulla fontilla saadaan oma efektinsä, aivan kuten joissakin musiikin lajeissa rumpukone voittaa elävän rumpalin - ja silti elävä rumpali on aina parempi kuin kone.

[Marko Raassina]

Sun originaalikokosi on luultavasti eri.

Mä oon tehnyt kokoon 34cm x 10,5cm, jostain Kvaakin uumenista sen mittasuhteen bongasin, tosin ei ole vieläkään hajua onko se edes täysin oikea mittasuhde sanomalehtijulkaisuun. Muutaman stripin oon tehnyt tuohon kokoon, ja se pikkuhiljaa alkaa tuntua mukavalta tehdä, paitsi vielä se mataluus vähän tympii. Siveltimiä oon käyttänyt tekovälineinä, että luulis nyt jonkin verran näkyvän pienessäkin koossa.

Niin, tuosta tulikin mieleen että miten isoina sanomalehdet ottavat sarjakuvat lehtiinsä? 300dpi, 600? Tiedostomuoto? Ei mitään hajua.

[JanneT]

Mä oon tehnyt kokoon 34cm x 10,5cm, jostain Kvaakin uumenista sen mittasuhteen bongasin, tosin ei ole vieläkään hajua onko se edes täysin oikea mittasuhde sanomalehtijulkaisuun.

Keskimäärin leveys=3.2xkorkeus, mutta on tuossa käytännössä pientä heittoa sarjakuvien välillä, moni tekee mittasuhteella leveys noin 3xkorkeus.

Niin, tuosta tulikin mieleen että miten isoina sanomalehdet ottavat sarjakuvat lehtiinsä? 300dpi, 600? Tiedostomuoto? Ei mitään hajua.

Tussaus muutetaan bitmap-tiedostoksi ennen painamista ja resoluution on hyvä olla 600-1200dpi. Mikäli tussaus ei ole bitmappina ei korkeasta resoluutiosta ole hyötyä, sillä kuva rasteroituu lehden painoresoluutioon, joka on yleensä 200-300dpi. Jos teet mustavalkoista sarjakuvaa voit lähettää tiedoston tif-muodossa tai pdf-muodossa lehden taittoon, kunhan tuo väritila on tosissaan bitmap. Nämä ohjeet pätevät siis täysin mustavalkoiseen jälkeen, ei esimerkiksi harmaasävylaveerauksiin.

Väreistä tehdään oma tif-tiedosto, jonka resoluutio on yleensä 300dpi. Jos teet värisarjakuvaa niin tussauksen ja värityksen tif-tiedostot yhdistetään yhdeksi pdf-tiedostoksi siihen soveltuvalla ohjelmalla, vaikkapa illustratorilla tai ilmaisvaihtoehtona Timo Kähkösen tekemällä online-pdf-ohjelmalla.

[Mara]

Älkää ikinä pitäkö puolen litran kahvikuppia kesken olevan sivun vieressä! Havaitsin sen juuri...

[Marko Raassina]

Keskimäärin leveys=3.2xkorkeus, mutta on tuossa käytännössä pientä heittoa sarjakuvien välillä, moni tekee mittasuhteella leveys noin 3xkorkeus.

Tussaus muutetaan bitmap-tiedostoksi ennen painamista ja resoluution on hyvä olla 600-1200dpi. Mikäli tussaus ei ole bitmappina ei korkeasta resoluutiosta ole hyötyä, sillä kuva rasteroituu lehden painoresoluutioon, joka on yleensä 200-300dpi. Jos teet mustavalkoista sarjakuvaa voit lähettää tiedoston tif-muodossa tai pdf-muodossa lehden taittoon, kunhan tuo väritila on tosissaan bitmap. Nämä ohjeet pätevät siis täysin mustavalkoiseen jälkeen, ei esimerkiksi harmaasävylaveerauksiin.

Eli alan pikkuhiljaa olla vähän oikeilla jäljillä. Mutta tästä bitmappien ja greyscalejen miettimisen jälkeen, miten käy viivapiirroksen, jossa on sinikynällä tehdyt viivat? Bitmappinahan sitä ei voi skannata vissiin, muuten ne siniviivat jää sinne, mutta muilla skannatessa viivasta ei tule tarpeeksi tarkkaa. Mitenkäs ammattilaiset tästä selviävät? Vai käyttävät suosiolla pyyhittäviä sinikyniä?

[JanneT]

Eli alan pikkuhiljaa olla vähän oikeilla jäljillä. Mutta tästä bitmappien ja greyscalejen miettimisen jälkeen, miten käy viivapiirroksen, jossa on sinikynällä tehdyt viivat? Bitmappinahan sitä ei voi skannata vissiin, muuten ne siniviivat jää sinne, mutta muilla skannatessa viivasta ei tule tarpeeksi tarkkaa. Mitenkäs ammattilaiset tästä selviävät? Vai käyttävät suosiolla pyyhittäviä sinikyniä?

Sinikynän ajatushan on siinä että jälki on niin vaaleaa ettei se toistu skannatessa tai kopioitaessa.  Skannerin bitmap-asetuksissa on yleensä joku threshold(kynnys) -asetus, jolla voi säätää minkä tummuusasteen alittavan skanneri jättää valkoiseksi. Värikynällä tehdyn luonnostellun kuvan voit kuitenkin skannata myös värikuvana ja kuvankäsittelyohjelmassa poistaa sinisen näkyvistä (esimerkiksi Photoshopissa kuvan ollessa CMYK-tilassa adjustments -> channel mixer -> output channel: cyan source -> channel: cyan 0 prosenttiin). Tämän jälkeen kuva säädetään thresholdilla mustavalkoiseksi niin että musta tussiviiva pysyy mustana mutta kaikki ylimääräiset harmaasävyt: pölyjäljet yms. katoavat kuvasta. Lopuksi kuva muutetaan bitmapiksi.

Toinen vaihtoehto on skannata kuva harmaasävynä ja tässä vaiheessa säätää threshold level niin alhaiseksi että sini/lyijykynän jälki katoaa näkyvistä. Tämän jälkeen harmaasävykuva  muutetaan bitmapiksi.

Etu näillä tavoilla toimiessa Bitmap-skannaukseen verrattuna on se että kuvasta on helpompi säätää sininen pois ilman että thresholdia tulee säädettyä vahingossa liian alhaiseksi jolloin erityisesti siveltimellä tehty tussaus, joka on yleensä tussiterää/sivellinkynää harmaampaa, alkaa palaa puhki tai liian korkeaksi jolloin kuvaan jää ylimääräisiä mustia "roskia".

[Emppu]

Eh, parhaimman tuloksen kyllä saa, kun skannaa värillisenä kontrastit hieman kaakossa, säätää Selective Colorilla mustasta väristä sinisen pois (Yellow +100, Black +100) kun sinistä sitten sinisemmäksi (Yellow -100 ) ja deletoi sinisen värin kokonaan deletoimalla muut kanavat RGB-modista. Siitä on helppoa kääntää bitmapiksi. Tällä tavoin siitä tulee niin tarkka, että näkee, missä kohta paperi imee mustetta ja missä kohtaa se hilluu väripigmenttien päällä.

[Grezen]

Eli alan pikkuhiljaa olla vähän oikeilla jäljillä. Mutta tästä bitmappien ja greyscalejen miettimisen jälkeen, miten käy viivapiirroksen, jossa on sinikynällä tehdyt viivat? Bitmappinahan sitä ei voi skannata vissiin, muuten ne siniviivat jää sinne, mutta muilla skannatessa viivasta ei tule tarpeeksi tarkkaa. Mitenkäs ammattilaiset tästä selviävät? Vai käyttävät suosiolla pyyhittäviä sinikyniä?

Itse käytän sinikynää melko usein. Olen ensin skannannut piirroksen värillisenä halutulla tarkkuudella (tästä tulee melko iso tiedosto). Sitten Photoshopissa Channels-valikosta (layersien kanssa samassa boksissa eri välilehdellä) valinnut toiminnon "split channels", jolloin kaikki värikanavat menevät eri ruutuihin. Siitä sitten olen ruksinut pois kaikki paitsi yhden ruudun, eli jättänyt sen, jossa näkyy vähiten sotkua. Syntynyt tiedosto on grayscale-muotoinen mutta sen voi muuttaa bitmapiksi sitten.

Tämä on tosi simppeli operaatio ja toiminut mulla ainakin tosi hyvin. Ainoa vaiva on siinä, että skannaa ensin kuvan värillisenä.

[OM]

Olen piirtänyt lännen aiheista sarjakuvaani Verta Preerialla jo jonkin aikaa.Kansikuvakin on jo valmiina ja valmiita sivujakin. Sarjakuvaa tehdessäni olen äärettömän hidas, koska haluan tehdä hyvää viivaa.  Tässä yhtenä päivänä annoin erään ystävällisen henkilön katsastella käsikirjoitustani ihan kiinnostuksesta.  Olin piirtänyt valmiiksi jo 4 sivua.   Hän mollasi käsikirjoitukseni maan rakoon. Kuulemma aivan liian paljon tekstiä,   tarinan kerronta hieman liian pitkää eli voisi lyhentää....tästähän Kivi Larmolakin minulle mainitsi kerran, että pitäisi osata lyhentää tekstiä, jotta siitä tulee elävää ja eteenpäin tarinaa vievää, ja muutakin häikkää käsikirjoituksessani oli. Uskoin häntä koska hän on alan ammattilaisia. Masennunnus iski ja lopetin koko tarinan piirtämisen. Nyt pitäisi kirjoittaa tarina aivan uudestaan lyhentäen ja tehtävä monia muutoksia tarinan kulkuun ja henkilö hahmoihin. Tuli aivan turhaan piirrettyä oman mokani takia. Pitäisi tosiaan aina varlmistautua siitä, että nimenomaan  käsikirjoitus on toimiva kokonaisuus,  sillä sen osuus tarinassa on ratkaiseva. Hyvästi tarinani Verta preerialla toistaiseksi. En jaksa nyt vähään aikaan vääntää mitään uutta tarinaa. Mutta nyt olen kokemusta viisaampi seuraavaa projektia suunnitellessani.

[Marko K]

Hyvästi tarinani Verta preerialla toistaiseksi. En jaksa nyt vähään aikaan vääntää mitään uutta tarinaa. Mutta nyt olen kokemusta viisaampi seuraavaa projektia suunnitellessani.

Ei muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!  

[[kivi]]

Hän mollasi käsikirjoitukseni maan rakoon. Kuulemma aivan liian paljon tekstiä,   tarinan kerronta hieman liian pitkää eli voisi lyhentää....tästähän Kivi Larmolakin minulle mainitsi kerran, että pitäisi osata lyhentää tekstiä, jotta siitä tulee elävää ja eteenpäin tarinaa vievää, ja muutakin häikkää käsikirjoituksessani oli. Uskoin häntä koska hän on alan ammattilaisia. Masennunnus iski ja lopetin koko tarinan piirtämisen. Nyt pitäisi kirjoittaa tarina aivan uudestaan lyhentäen

Höpsis.

Piirrät vaan, kuplat voi aina tekstata lopuksi uudestaan. Miten edes voisit tietää mistä kohti tiivistää, ennen kuin olet saanut tarinan valmiiksi?

Me olemme kaikki herkkiä masentumaan kun tarina on kesken. Veljeni luki keskeneräisen albumini, ja kysyi mielestäni vähän liian tylysti: "Mikä saa sinut olemaan niin varma että tämä julkaistaan?" Murjotin kaksi päivää ja maalasin tauluja joissa oli mustaa vettä ja mustia puita. Sitten palasin piirtämään: tiedän että veljelläni on itsellään tuoreita huonoja kokemuksia kustannusmaailmasta, kenties hän halusi pehmentää järkytystä jos albumia ei julkaistakaan. Tosin mahdollisuus että tarina hylätään on aika pieni, tästä tulee todella hyvä vaikka aika surullinen ja lohduton albumi.

Samaa suosittelen sinulle, Orjan. Takaisin piirtämään vain. Puolivalmiita töitä ei näytetä hulluille eikä herroille (kuin pakon edessä), ja vaikka tässä hommassa yksi rankimpia puolia on että saman asian joutuu usein tekemään moneen kertaan eri vaiheissa (esimerkiksi korjailemaan käsikirjoitusta), on myös hauska tietää että aina voi palata korjaamaan, kunnes tarina on valmis. Aikoinaan pidin itsestään selvänä, että kun albumi on "valmis", joudun kumminkin vielä tekemään uusiksi ensimmäiset 10 sivua koska hahmot ovat kehittyneet tarinan aikana.

Kivi

[Aura]

Ja joskus auttaa kun saman tekstin jakaa useampaan puhekuplaan. Täysin turhat kannattaa tietysti karsia pois, mutta yleensä "liikaa tekstiä" on sitä että kaikki teksti yritetään mahduttaa samaan ruutuun sen sijaan että kerronnasta tehtäisiin hiukan väljempää. Kyllä se tasapaino varmasti löytyy.

Oma murhe jatkuu, tällä hetkellä tuntuu täysin utopistiselta että löytäisin asunnon jossa mahtuu sekä asumaan että tekemään töitä. Onhan kaksi työpöytää vähän liikaa mutta kun toinen on kalteva ja toinen tietokoneelle...