Nyt kun noita klassikoita on julkaistu, minkä lisäksi olen aktiivisesti haalinut vanhoja numeroita eri julkaisuista, niin olen tehnyt ainakin omasta mielestäni erikoisen havainnon. 1960-luvun alkupuolen ankkatarinoissa italialian mestarit Romano Scarpasta lähtien ovat tyylillisesti olleet melkein kaikki hyvin samanlaisia. Tämä pätee Scarpan lisäksi ainakin Giorgio Bordininiin, Massimo de Vitaan ja jopa Sergio Asteritiin, joka 60-luvulla piirsi joitakin Ankka-juttuja. Massasta erottuivat tuohon aikaan selkeästi ainoastaan Giovan Battista Carpi sekä Lucianot Gatto ja Capitano. Tämä ei voi olla sattumaa. Osaako joku selittää ilmiön?
Scarpan, jonka Mikit olivat kyllä koko ajan omaperäisiä ja jonka tyylin jäljittelijöitä ankkojenkin puolella muut ehkä olivat, erkaantui massasta muutama vuosi sen jälkeen, kun hänen tussaajakseen oli tullut muuan Cavazzanono (1+1...?) vuonna 1961. De Vita taas löysi oman tyylinsä ehkä joskus vuoden 1968 paikkeilla ja Bordinikin oli viimeistään 70-luvulle tultaessa oman tiensä kulkija.