"Kuukauden klassikko" (AATK&RS)

[Barks92]

Jep, selailin Kelmien Kerhoa marketissa, ja selvä pakko-ostos. Reippaasti aiemmin julkaisematonta laatutavaraa - juhannukseni on pelastettu!

Jo sama täällä teke aina paljon enemmän mieli ostaa temanumeroita

[Janne]

Viimeistä tarinaa vaille luettu tuo Kelmien kerho. Ehdotonta taskarien aatelia. Tänään, kun muut ovat uinumassa, nautiskelen tuo viimeisenkin jutun.

[öpilöti]

Huomasitkos ensimmäisen Mikki-tarinan liikennevalistuksen Ankkalinnan malliin (avausruutu)...

[kettu]

Kelmien kerho oli tosiaan loistava ja kolmea tarinaa lukuunottamatta kaikki olivat vielä sellaisia joita en ollut ennen lukenut.

[Fauntleroy]

Kyllä nämä Kuukauden klassikot ovat olleet täyttä rautaa! Varsinkin Scarpan ja De Vitan. Ja uusimmassa taskarissa on Scarpan klassikko vuodelta -62! Vielä kun lukemaankin  kerkeäisi.

[Fever]

Ja uusimmassa taskarissa on Scarpan klassikko vuodelta -62! Vielä kun lukemaankin  kerkeäisi.

Juu, se oli kelvollinen ja luettava, mutta uusimman Roope-sedän Branca-"klassikko" oli kyllä jotain aivan muuta. Tarina oli heikko ja piirrosjälki tylsä. Sääli, että pelkkä piirtäjän nimi oikeuttaa tarinan saamaan klassikkotittelin.

_{Edit: Kirjoitusvirheet korjattu}

[Janne]

Mitäs, kun en ole uusimmassa taskarissa tai Roopessa havainnut klassikkoa? Onkohan ne kylmästi jätetty pois? Noh, rahat säästyy...

[Dennis]

Ei ollut Roopessa klassikkoa, tänään kait ilm. uusin taskari, toivottavasti siinä olisi jotain kivaa.

[Janne]

Joo, Scarpaa näkyi lopussa olevan! Eivät ole sittenkään unohtaneet meikäläistä

[Koninkaulus]

OT. Vuoden ensimmäinen Roope oli muutenkin aikamoinen floppi. Ei yhtään edes kohtalaisen hyvää tarinaa, mikä ei ole viime vuosina ollut Roope-sedälle lainkaan tyypillistä. Ei lainkaan Mikkiä. Plääh.

Kuukauden klassikoihinkin kaipaisin enemmän Mikkiä. Kun kerran monet tuntuvat olevan sitä mieltä, että uudet Mikki-tarinat ovat huonoja, miksi vanhoja ei sitten julkaista enemmän? Paljon on vielä julkaisematta. Scarpaakin. Roopessa julkaistiin pari semivanhaa - ja toki hyvää - Scarpa-Mikkiä loppuvuonna, mutta enemmän olisin kaivannut. Taskareissa taisi viime vuonna olla kaksi Mikki-klassikkoa - keskinkertainen tarina Martina-Carpi -kaksikolta ja vaisu Barossojen ja M. De Vitan tarina. Miksei Scarpaa? Kyllähän ankka-Scarpakin kelpaa, mutta maestron Mikki tekisi koko taskarista klassikon.

[VesaH]

Jospa Sanoma Oy aloittaisi taskukirjojen uusintapainokset alkaen numerosta 1 (Mikki kiipelissä). Silloin olisi melkein joka tarina kirjassa klassikko.

Hyvä ajankohta voisi olla vuosi 2010, kun ensimmäisen taskukirjan julkaisusta tulee tasan 40 vuotta.

[Lurker]

Mikki kiipelissä kovissa kansissa ja uudessa painoasussa! Se vasta olisi herkkua. Lisäksi mukaan asiantunteva esipuhe.

[Janne]

Kannatetaan! Ja painojälki saisi olla hyvää!!!

[Janne]

Nyt kun noita klassikoita on julkaistu, minkä lisäksi olen aktiivisesti haalinut vanhoja numeroita eri julkaisuista, niin olen tehnyt ainakin omasta mielestäni erikoisen havainnon. 1960-luvun alkupuolen ankkatarinoissa italialian mestarit Romano Scarpasta lähtien ovat tyylillisesti olleet melkein kaikki hyvin samanlaisia. Tämä pätee Scarpan lisäksi ainakin Giorgio Bordininiin, Massimo de Vitaan ja jopa Sergio Asteritiin, joka 60-luvulla piirsi joitakin Ankka-juttuja. Massasta erottuivat tuohon aikaan selkeästi ainoastaan Giovan Battista Carpi sekä Lucianot Gatto ja Capitano. Tämä ei voi olla sattumaa. Osaako joku selittää ilmiön?

Scarpan, jonka Mikit olivat kyllä koko ajan omaperäisiä ja jonka tyylin jäljittelijöitä ankkojenkin puolella muut ehkä olivat, erkaantui massasta muutama vuosi sen jälkeen, kun hänen tussaajakseen oli tullut muuan Cavazzanono (1+1...?) vuonna 1961. De Vita taas löysi oman tyylinsä ehkä joskus vuoden 1968 paikkeilla ja Bordinikin oli viimeistään 70-luvulle tultaessa oman tiensä kulkija.

[PurPur]

Nyt kun noita klassikoita on julkaistu, minkä lisäksi olen aktiivisesti haalinut vanhoja numeroita eri julkaisuista, niin olen tehnyt ainakin omasta mielestäni erikoisen havainnon. 1960-luvun alkupuolen ankkatarinoissa italialian mestarit Romano Scarpasta lähtien ovat tyylillisesti olleet melkein kaikki hyvin samanlaisia. Tämä pätee Scarpan lisäksi ainakin Giorgio Bordininiin, Massimo de Vitaan ja jopa Sergio Asteritiin, joka 60-luvulla piirsi joitakin Ankka-juttuja. Massasta erottuivat tuohon aikaan selkeästi ainoastaan Giovan Battista Carpi sekä Lucianot Gatto ja Capitano. Tämä ei voi olla sattumaa. Osaako joku selittää ilmiön?

Jos tarkoitat piirrostyyliä, en ole ihan samaa mieltä kanssasi. Vanhoissa taskareissa lähestulkoon jokaisella on oma tunnistettava tyylinsä, kun taas minun silmääni nykypiirtäjät ovat pitkälti kumi-cavazzano-klooneja.  Tosin jos objektiiviisia ollaan,
tämä johtuu varmaan siitä että en niin paljoa uutta italo-ankka lue, että erottaisin kaikki nyanssit. Ja tietenkin myös vanhoissa teoksissa oli jonkinlainen "baseline", jossa kaikki piirtäjät muistuttivat toisiaan. Piirtäjät vaihtuivat, mutta taustamiljöö, "Ankkalinna" on samanlaisena tunnistettavissa kaikista sarjoista (Mielenkiintoinen kysymys on, kuinka paljon siihen vaikuttivat käsikirjoittajat.)

Anyway, unohdit listastasi ukko-de Vitan, jolla on vähintäin yhtä omintakeinen piirostyyli kuin Don Rosalla.