Hei,
en nyt ehdi sen pidemmin kommentoimaan aurinkoisen isällisten viittausten alkuperää, mutta voin kyseisten kohtien kääntäjänä vakuuttaa, ettei minulla sen paremmin kuin uskoakseni Sanoman toimittajillakaan ole mitään tarkoitusta harjoittaa salakavalaa aivopesua mihinkään poliittiseen suuntaan.
Yleensä omalla kohdallani kaikki, pinnallista kyllä, kehiytyy työprosessin kuluessa auki jostakin sanaleikki-ideasta, mutta mahdollisuuksien rajoissa pakkaan mukaan myös ajatussisältöä, jonka tarkkaavainen lukija sitten voi ilokseen sieltä äkätä. Mutta siis kattavampia sepustuksia ehkä myöhemmin.
"Kullekin ansionsa mukaan" taas yrittää naurattaa asianajajien sananparsimaisella moraalittomuudella: palvelua heruu sen mukaan, mitä asiakas rahallisesti ansaitsee, eikä siten, kuin hän jo pelkällä ihmisarvollaan ansaitsisi. Itse tunnuslauseen lienee Saksassa tietyssä historian vaiheessa rellestänyt poliittinen suuntaus (tätä kai epäiltiin?) lainannut roomalaisesta oikeudesta, jonka varsin selväjärkiset perusperiaatteet ovat seuraavat:
honeste vivere (elää rehellisesti / kunniallisesti)
alterum non laedere (olla vahingoittamatta toista / lähimmäistä)
suum cuique tribuere (antaa jokaiselle ansionsa mukaan)
Viimeiseen periaatteeseen siis sisältyvät myös jämäkät vastatoimet muiden tekemään pahaan, mutta se ei tule toimeen ilman kahta ensimmäistä periaatetta. Minä siis alun perin latinistina ajattelin kääntäessäni tätä moraalikoodia.
Öh, lipsahti vähän ehkä pönötykseksi, mutta ei se mitään :-) Klassikoiden ystäville voin sanoa, että kääntäjän näppituntumalta vanhojen italomestareiden julkaisu on pikemminkin kiihtymään päin, mutta varmaa en voi luvata, kun en osallistu julkaisulinjoja pähkäileviin aivoriihiin. Yllättävän paljon kuitenkin todellista laatukamaakin pulpahtelee työstettäväksi.
-Riku
