Täytyypä todeta, että ei se vanha aina ole välttämättä klassikkoainesta. 50-luvun Carpi oli piirrosjäljeltään yllättävän kömpelöä. Ei ihme, että en heti "klassikoksi" tunnistanut. Jäi pokkari lopulta ostamatta. (mutta ei olisi jäänyt, jos olisi tarjolla ollut vaikkapa Chierchinin tai Scarpan 50-luvun Mikki-tarina...)
Olen jo aiemminkin sanonut, että klassikko-sana on näissä yhteyksissä kärsinyt pahan inflaation. Koskahan ruvetaan käyttämään vaikka mega- tai super-etuliitteittä klassikon edessä, sitten kun tulee oikeasti klassikoksi luokiteltava tarina..?