Ja juu, tykkään siis enempi mv-julkaisuista, mutta ei minulla ole mitään värijulkaisujakaan vastaan. Paras ratkaisu mielestäni olisi (ollut), jos kirjasto olisi tullut alusta alkaen mustavalkoisena, ja niiden lisäksi olisi alettu julkaista tätä uutta sarjaa värillisenä. Nyt tuota uutta sarjaa tuskin Suomessa saadaan ainakaan tuollaisena, koska kirjasto on niin pahasti vaiheessa. Mutta voihan olla, että sieltä poimitaan jotain vaikka suuralbumisarjaan.
Tuohon Jannen kommenttiin löyhästi jatkaen pari asiaa. Kun puhutaan uusintajulkaisuista, niin olen kyllä ihmetellyt tuota Italian tilannetta. Pokkarimuotoinen normitexi on ilmestynyt 12/vuosi vuodesta 1958 lähtien ja ilmestyy edelleen. Nykyjänsä tuosta normisarjasta ilmestyy koko ajan kolme uusintasarjaa: Tex Tre Stelle (alkoi vuonna 1965); Tutto Tex (alkoi vuonna 1987) ja Nuova Ristampa (alkoi vuonna 1997); jokaisessa siis alusta alkaen kaikki nummerot. Jokaista noita uusintasarjan julkaisua tulee vuosittain vähintään 12 numeroa, joitakin useammin. Miten ihmeessä näille kaikille riittää ostajia? Varsinkin kun tähän päälle laitetaan tuo kirjasto, jossa muutaman vuoden aikana julkaistiin koko senhetkinen saaga 239 volyymin väriversiona? Puhumattakaan siitä, että nyt noista kirjaston opuksista vähän eri malliin kootaan näitä best of-jutskia? ja puhumattakaan siitä, että jo vuosikausia Bonellin lisäksi Tex-seikkailuja (siis jo aiemmin julkaistuja) ovat julkaisseet myös mm. Mondadori ja Mercury. Miten on mahdollista että samat jutut voidaan tuolla julkaista ja myydä yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja uudestaan...
No se toinen asia. Mietin sitä, että oliko se paras ratkaisu julkaista normisarjassa ja myöhemmin maxeissa noita Suomen liuskakauden ja myös aiemmin julkaisemattomia seikkailuja. Suomen liuskakauden seikkailujahan alettin alusta alkaen julkaista normeissa 1998; sittemin näitä klassikkoseikkailuja oli aina vuosittain; 2003 alkoi tulla klassikkomaxeja: Merihevosen mysteeri, Dodge city ja ennen kaikkea Valkoisen biisonin pojat (2006)!
No, noissa tuo kokonaiskuva on varsin sekava, siellä täällä normeissa ja maxeissa. Mietin sitä, mikä olisi ollut parempi ratkaisu. Yksi varsin radikaali ratkaisu oli ollut vuonna 1998 tiputtaa normitexin ilmestymismäärä 13:sta ja ajaa rinnalle toinen sarja, jossa olisi uusittu Italian malliin kaikki texit, esim. otsikolla Klassikko Tex (12/vuosi); ja julkaista tässä sarjassa alusta alkaen kaikki Texit, mukaanlukien Suomen liuskat ja ennen julkaisemattomat. Ymmärrän täysin,että tämä olisi ollut aikamoista uhkapeliä; näin varsinkin kun katsoo vaikka Kvaakin Tex-porukan suhatutumista alkupään Texeihin; niin moni vierastaa. No, jos tällainen rinnakkaissarja olisi lanseerattu, niin ei se minuakaan olisi kiinnostanut kovin paljoa sen jälkeen kun nuo aiemmin julkaistut ja liuskat olisi saatu pakettiin.
Toinen ratkaisu oli ollut vähän samansuuntainen (ja taas ehkä edellyttänyt normisarjan rajaamista): suomen liuska-ajan tuotanto ja aiemmin julkaisemattomat seikkailut olisi Maxeissa laitettu järjestyksessä julkaisuun; siis joku koherentti julkaisusarja.
No, sitten kun vuonna 2009 alkoi tämä Tex Willer kirjasto, niin minusta nämä probleemit ratkesivat kertaheitolla, ja itseasiassa näkisin että aiemmat tehdyt ratkaisut olivat aivan oikein tehtyjä. Ainut asia mikä mieltäni vielä hiertää on tämä iänikuinen: minun elinaikani ei riitä loputtomiin odotella noita Tex Willer kirjastoja! Edes 8 numeroa per vuosi, pliis!
