En vielä ole saanut käsiini uutta Texiä, mutta kommentoin kuitenkin käynnissä olevaa keskustelua.
Tex Willer sarjakuva täyttää pian 70 vuotta (kun lasketaan sieltä Italiasta), ja Suomessakin ilmestynyt 65 ja rapiat. Kunnioitettava saavutus. Ja Suomen tilannetta kun katselee, niin aika hienosti menee: iso osa pitkäänkin jatkuneista sarjakuvista on loppu, mutta Tex porskuttaa. Niin että mihin ihmeeseen tai kuka niin kauheasti tarvitsee/kaipaa Texin uudistumista?
Ja onhan Tex vuosien saatossa uudistunut ja muuttunut niin pirusti; mutta silti säilyttäen sen oman identiteettinsä, huolimatta siitä, että tarinoita on rustannut kasvava joukko kirjoittajia ja kuvittajia.
Viimeisimpinä uutuuksina ovat nämä väreissä painetut jutskat; no, toki onhan niitä ollut jo ennenkin, esim. normisarjan joka tasasatanen on ollut väreissä. Minusta tuo värikirjasto, jossa on seikkailut alusta lähtien mutta nyt alkuperäiset mustavalkojutut väritettyinä, on aivan huippua! Sen sijaan näistä muista värillisistä julkaisuista en voi sanoa samaa. Mukana on loistavia teoksia kuten se Kubertin albumi, mutta myös paljon kovin, kovin keskikertaista tavaraa; lähinnä näissä Color Texeissä tai onko ne nyt sitten Magazineja. En soisi niiden kovin paljoa nykyisestä yleistyvän.
Jamoz on kovasti kaipallut Texin "uudistumista", esim. realistisemmaksi. Jos realistisuus tarkoittaa sitä, että aletaan kuvata tarkemmin kuinka luoti läjähtää pään tai rintakehän läpi, tai kuinka skalpeerauksessa veri lentää, tai mitään tämän tapaista, niin minä sanon että ei. Siihen loppuu elinikäinen Texin lukeminen minun osaltani.
Jos taas realistisuuden lisäämisellä tavoitellaan vaikka jotain Ken Parkermaista tyyliä, niin voi kysyä: miksi? Olkoon Parker Parker ja Tex Tex.
Ja onhan noita rivo länsi sarjakuvia, jos semmoista toimintaa haluaa.
En myöskään näe mitään syytä, miksi Texin pitäisi uudistua esim. Blueberryn tai Comanchen tyyliseksi ns. taidesarjakuvaksi?
Niin että mihin sitä Texin uudistumista nyt pitäisi tapahtua? Minä en ymmärrä. Sen sijaan toivottavaa olisi, että nämä nykykirjoittajat - ja myös se Bonellin uusi johto - lukisivat vanhemman Bonellin eli G.L.n tarinoita ja ponnistaisivat sieltä tulevaan.
Viikko sitten oli Kaisaniemessä konsertti, jossa esiintyi mm. Black Sabbath (en ollut paikalla, mutta kavereita oli). Black Sabbath teki ekat levyt 60-luvun lopussa eli 50 vuotta sitten. Tuon ajan biisejä kuulemma soittivat. Voi voi, pitäisikö uudistua? Ozzyn sijasta Cheek räppäämään lavalle? Veikkaisin että paikalle saapunut yleisö olisi välittömästi mennyt vaatimaan rahojaan takaisin.
No niin, olen esittänyt mielipiteeni, ja ehkä kärjekkäästi. Pyydän jo nyt anteeksi, jos joku tämmöisestä loukkaantuu, en sitä tarkoita.
