Koko ajanhan täällä on uusia Texejä haukuttu. Milloin piirtäjä ei saa päähenkilöitä näköisiksi ja milloin hevoset näyttävät kameleilta, milloin käsikirjoitus lässähtää lopussa järjettömään ammuskeluun tai vastaavaa. Alkuvuodesta oli paljon hyviä juttuja, joita kehuttiin, mutta sielläkin oli soraääniä. Sellaisia tarinoita, joita kaikki haukkuvat on ollut monia, sellaisia, joita taas kaikki kehuvat en muista yhtään.
Mustavalkoisia henkilöhahmoja on tietysti valtaosa, kun kyseessä ei ole mikään psykologinen sarja, vaan ihan toiminnallista seikkailua. Mutta alusta saakka on on ollut konnia, jotka vaihtavat puolta ja myös hyviksiä, jotka tekevät konnantekoja. Monesti tällaiset hahmot eivät vain ole niin tärkeässä roolissa, että heidät muistaisi vuosien jälkeen. Petturit ovat sitten asia erikseen ja heitäkin on riittänyt puolin ja toisin.
Mitä tulee raakuuteen, niin paljon riippuu asiayhteydestä. Itse kommentoin vuoden aiemmissa tarinoissa kiduttamiskohtauksia aika nuivasti, koska monissa kyse oli vain kiduttajan sadismista - mutta Musta Kirves -tarinassa se ei sitten vaivannutkaan siten, koska kyse oli tietojen saannista, sille oli siis ''peruste''. Sama juttu koskee muutakin väkivaltaa. Vaikka ammuskelu olisi kuinka siisti ja veretön, niin ilman perustetta se häiritsee. Perusteiden kanssa menee ( melkein ) mikä tahansa.
Itse jutun kuvaaminen tietysti merkitsee paljon, eikä se vaadi veriroiskeita tai kidutuspaalussa roikkuvia ruumiita. Itse muistan erityisesti muutaman piirroksen, joissa on käsikirjoittajan puolesta ihan normiammuskelu, mutta piirtäjä on jotenkin saanut verettömästäkin osumasta niin kivuliaan näköisen, että on oikein käynyt sääliksi konnaa.
( Tämä keskustelu taitaa olla jo hiukan väärässä Tex-ketjussa )
