Uusin Tex hankittu ja luettu! Olin jo eilen menossa kaupoille, mutta onnekseni huomasin Egmontin ilmoittaman ilmestymispäivämäärän, enkä tehnyt turhaa reissua. Tarinan avaus vaikuttaa mukavan kimurantilta; Sladen konnakopla asettuu kehyskertomukseen ja varsinaisia konnia tulevat olemaan joko kuvernööri Madison tai todennäköisemmin tämän avustaja Maxwell. Jänskä nähdä miten kuvio kehittyy.
Bruzzon kuvituksesta olen aika lailla Jannen linjoilla; ei huippua, mutta kuitenkin ihan kelpo jälkeä. Tex ja Carson on kuvattu ihan ok, ja kaiken kaikkiaan muutkin henkilöt, hevoset, rakennukset ja pyssyt sun muut ihan tunnistettavia.
Gothicus nosti esiin Tex Willer-sarjakuvan väkivaltaisuuden, lähinnä ruumiiden lukumäärään nojaten. Tässäkin ruumiita tuli roppakaupalla, mutta vain osa Texin ja Carsonin aikaansaamina. Intiaaneja ei yhtään, ja roismojakin vain muutama. Sitä, kuinka moni ruumis oli minkäkinlaisen aseen aiheuttama, en vaivautunut laskemaan.
Tex Willerin väkivaltaisuudesta olen kuitenkin eri mieltä siinä, että sitä mittattaisiin ruumiiden määrällä. Korkeajännityksen tarinat sijoittuvat toiseen maailmansotaan, jossa kuoli miljoonia ihmisiä; voiko tätä enää ylittää? Komisario Palmu-tarinoissa on aina murha (Palmun mielestä ainoa oikea salapoliisitarinan aihe), mutta väittääkö joku esim. Palmu-leffoja väkivaltaisiksi? Sarjakuvassa väkivaltaisuus näyttäytyy siinä, miten yksityiskohtaisesti ja realistisesti kuvataan esim. luodin läjähtämistä kehoon ja veren roiskumista, tai kurkun leikkaamista puukolla. Texissä tällaisesta on onneksi pidättäydytty, no, Ortizia lukuunottamatta.
Minkälaisella pyssyllä kukin ammuttiin? Sinisellä vai punaisella? Minusta kiinnostavampia kysymyksiä ovat: kuka ampui? ja miksi?