Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[Gothicus]

^ Kyllähän tuo 20 000 on tuohon aikaan ollut melkoinen summa rahaa.


Juu, juu. Mutta miksi mennä takaisin summan saatuaan? Missäs tuo veikkonen pitää tuota rahanippua asuessaan kartanossa, mihin tarvitsee tuon rahan jos on vielä jäämässä kartanoon?

Tottahan tuo. Toisaalta hänenhän piti olla roolinsa mukaan varakkaan perheen poika, joten "pappas pengar". Eihän sitä koko summaa tarvitsisi kaikkien nähden vilautella. Vaikeuksia ja hankaluuksia tuosta tietysti olisi luvassa ja lopulta varmasti kaikenlaisia kiusallisia epäilyjä sekä pahoja puheita, joten lienet oikeassa.

[Jamoz]

Joo aika kuraa oli. Itseäni huvitti suuresti kohta (ja oli noita muitakin) jossa Tex on on naamatusten konnan kanssa ja texin kivääri ei toimi.
Noh eipä se mitään haittaa koska texi liikkuu kuin mustis konsanaan salaamaa nopeammin ja väistää jopa läheltä tähdätyn kiväärin luodin (no hieman raapasee)  

Mihin mies edes tarvitsee asetta ku pystyy kerran väistelemään luoteja? vittu mitä paskaa.

[Janne]

Tuleekohan tähän väliin vielä almanaccoa vai olisiko jo vuorossa tuo Ortizin kuvittama inkkarisiekailu?
http://www.sergiobonelli.it/scheda/37054/L-indomabile.html

Taitaa olla almanaccot tähän hätään käytetty. Veikkaanpa, että seuraavaksi tulee color texiä mustavalkoisena.

[Jamoz]

Taitaa olla almanaccot tähän hätään käytetty. Veikkaanpa, että seuraavaksi tulee color texiä mustavalkoisena.

Sais kyllä tulla väreissä  Väreihin tarkoitettu taide latistuu pahasti mustavalkoisena 

[Secos-Bill]

Paluu pitkiin kolme pokkaria kestäviin tarinoihin olisi suotavaa, jotta juonenrakentamiselle jäisi riittävästi sivutilaa.

Kun Maxi-ketjussa arvuuteltiin seuraavaa ehdokasta, niin tutkailin listauksia löytääkseni oman ehdokaani. Kävi ilmi, että tarinat olivat pääsääntöisesti paljon lyhyempiä kuin muistinkaan. Siellä on roppakaupalla loistavia ja täysipainoisia tarinoita, joiden pituus on reilusti alle 200 sivua. Eli kyllä almanaccoonkin periaatteessa pystyy tekemään klassikon.

[Hannu]

Kun Maxi-ketjussa arvuuteltiin seuraavaa ehdokasta, niin tutkailin listauksia löytääkseni oman ehdokaani. Kävi ilmi, että tarinat olivat pääsääntöisesti paljon lyhyempiä kuin muistinkaan. Siellä on roppakaupalla loistavia ja täysipainoisia tarinoita, joiden pituus on reilusti alle 200 sivua. Eli kyllä almanaccoonkin periaatteessa pystyy tekemään klassikon.

Siis että mitä?

[Secos-Bill]

Siis minusta kolmen pokkarin pituiset jutut eivät ole mikään edellytys laadulle, päinvastoin. Minusta parhaat tuntuvat järjestään olleen noin parisataasivuisia, jopa alle. Yli 300-sivuisissa taas on usein välillä tyhjäkäyntiä, ainakin määrämittaisissa.
Eli, en itse toivo kolmen pokkarinpituisia juttuja.

[Hannu]

Maxeissa tuo idea lienee ollut että yksi seikkailu yksissä kansissa, siksi kait sinne on etsitty näitä pidempiä seikkailuja. Vois kait siellä lyhyempiäkin olla. Mutta ihmettelin lausetta "almanaccoonkin periaatteessa pystyy tekemään klassikon"? Ei oikein auennut.

[Janne]

Almanacco-tarinan pituus on aina 110 sivua, ja useimmiten noiden tarinoiden laadusta nilitetään. Secos-Billin pointti käsittääkseni oli, että niihin nyt vaan on sattunut osumaan keskitasoa heikompia tarinoita, koska lyhyitä, erinomaisia tarinoita on ennenkin osattu kirjoittaa. Tämä on siis sama, mitä olen itse hokenut vuosikaudet. Lisäksi olen sitä mieltä, että kaikki almanaccot tai Italian tasasataset eivät suinkaan ole roskaa.

[Secos-Bill]

Aivan, ajatushan oli se, että kun tätä viimeisintä haukuttiin niin paljon ( myös minun toimestani ), niin ongelmahan ei missään nimessä ollut se, että se oli almanacco-pituinen. Olihan esimerkiksi ensimmäinen Proteus-tarina almanaccoa lyhyempi. Lisäsivut eivät olisi auttaneet, se olisi vaatinut ihan ylimääräisiä juonenkäänteitä - vaikka sen, että Jimmy Parker olisi livistänyt takaisin kartanoon ja esittänyt siellä viatonta tms.

Niin ja toki olisin voinut olla selkeämpi heti aluksikin  


Edit. Vielä tuosta Wilpån huomioimasta 20 tonnin vaatimattomasta lunnassummasta. Juttu on itse asiassa vielä pahempi - Parkerhan joutuu jakamaan sen koplan kanssa. Eli ei hän varmasti kymppitonnia enempää olisi saamassa...

[Lurker]

Noista rahasummista Villin lännen aikoihin oli juttua joskus ennenkin, taisi olla Wanted-ilmoituksista kyse. Kymppitonni oli valtava rahasumma noihin aikoihin. En nyt haulla löytänyt tätä aikaisempaa keskustelua.

EDIT: Eikun löytyikin se keskustelu.

[*Mika*]

Almanacco-tarinan pituus on aina 110 sivua, ja useimmiten noiden tarinoiden laadusta nilitetään. Secos-Billin pointti käsittääkseni oli, että niihin nyt vaan on sattunut osumaan keskitasoa heikompia tarinoita, koska lyhyitä, erinomaisia tarinoita on ennenkin osattu kirjoittaa. Tämä on siis sama, mitä olen itse hokenut vuosikaudet. Lisäksi olen sitä mieltä, että kaikki almanaccot tai Italian tasasataset eivät suinkaan ole roskaa.

Juu! Ajatellaan vaikka vuotta 1972. Monta erinomaista lyhyttä tarinaa, es. Tahrittu tinatähti ja Karjakuninkaan kuolema!

http://www.bellingham.fi/tex/kansi72.htm

[Mosabacka]

Avataan keskustelu uusimmasta Tex Willeristä eli Ortizin piirtämästä Kesytön soturi -tarinasta.

Onkohan tämä nyt Ortizin viimeinen? Jos on, niin nautitaan vielä kerran rosoisista konnista. Niiden piirtämisessä Ortiz oli todella hyvä. Pidän myös siitä, että tarinan henkilöt erottuvat toisistaan eikä tarvitse miettiä, kuka on missäkin ruudussa.

Itse tarinan alku on hyvää settiä. Mitä muut willeristit sanovat?

[Hannu]

Minusta tarinan alkuosa on todella kiinnostava! Vaikuttaa aivan herkulliselta. Mutta Ortiz ei kyllä sykähdytä. Onneksi tällä kertaa ei mukana ole mitään riihen seinästä revittyjä piruja tahi muita rujouksia. Huomiota kiinnitti ihmishahmojen, myös Texin ja muiden päähenkilöiden, venytetty kallonmuoto; aivan kuin osa kuvista olisi vaakasuunnassa typistettyjä. No, eipä tuo loppujen lopuksi paljoakaan lukunautinnosta vienyt. Innolla odotan jatko-osaa! 

[J.T.Chance]

Tutuista aineksista koostettu tarina olisi voinut olla liki tyydyttävä ilman Ortizia. Anatomian perussääntöjä kaihtava tyyli ja shokkilehden hall of famesta lainatut naamavärkit tekivät lukukokemuksesta tukahduttavan. Carsonkin näytti ajoittain enemmän Mefistolta kuin itseltään. Toivottavasti tarina päättyy seuraavassa pokkarissa. Edesmenneen Ortizin kuvituksella oli paikkansa maxeissa, mutta ei sovi normisarjaan.