Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[Mosabacka]

2/15: Ok tarina. Tex ja Kit ratsastivat välillä poneilla hevosen jalkojen lyhyydestä päätellen  (esim. s. 8). Tällä kertaa häiritsi myös se, että parivaljakko hyökkäsi ylämäkeen osuen joka laukauksella ja vastustajat olivat hätää kärsimässä kivien takana. Slade oli kyllä piirretty suoraan manalasta saapuneeksi, vaikka hänen roolinsa jäikin melko vaisuksi toisessa osassa.

Elämme normisarjan puitteissa huikeita aikoja. Värillistä pukkaa ja vieläpä kolmen numeron verran!

[Lurker]

Värillistä pukkaa ja vieläpä kolmen numeron verran!

Värillinen Tex tuntuu nykyään olevan ok, ennen sitä vähän vierastettiin. Kirjasto taisi muuttaa mielet.

[Mosabacka]

Muistan, kun Mustanaamio alkoi ilmestymään värillisenä ja se tuntui aluksi oudolta, mutta kun myöhemmin luki mustavalkoisia Mustiksia, niin ne tuntuivat vanhanaikaisilta. Tästä johtuen en ole laittanut hanttiin Texin osittaista värillistymistä. Eikä nyt olla edes luopumassa mustavalkoisuudesta, jossa on omat hyvät puolensa.

[Lurker]

Eikä nyt olla edes luopumassa mustavalkoisuudesta, jossa on omat hyvät puolensa.

Juurikin näin.

Mustavalkoisuus sopii mielestäni parhaiten jättialbumeihin, joissa taide pääsee todella esille.

[Hannu]

Näin on. Ja nytkin nuo normisarjan kolme värillistä numeroa on alunperin Italiassa Color Tex-sarjassa, jotenkin tyhmältä tuntuu että ne olisi Suomessa mustavalkoisiksi  muunnettu.

Veikkaisin että värikirjasto on monen epäilijän vakuuttanut (viittaan siis siihen keskusteluun jota käytiin about 6 vuotta sitten); ja sehän on varsin tyylikäs kirjasarja.
Ainut huono puoli on sen alhainen esiintymisfrekvenssi Suomessa. (jankutan tätä hamaan tappiin!)

[Janne]

Ei tämä huonokaan kyllä ollut, minusta Faraci on petrannut ensimmäisten jälkeen, vaikka on vielä kaukana siitä, miten hän Mikki Hiiri-kirjoittajana erottui massasta.

Luin eilen Faracin tarinan Saattokeikka vuodelta 2012. Tykkäsin tosi paljon. Aika monta kertaa Faracin tarinat ovat tuntuneet toisella lukukerralla paremmilta.

[Hannu]

Uusimmasta laimea mielipide: minusta ihan viihdyttävä seikkailu loppuun asti, ja siellähän itse pääpahis sai kunnon tuomion (lisämausteilla, kun ottaa tuon Sladen kommentin huomioon). Tuo uudisraivaajaperheen (vai miksi pitäisi kutsua) mukanaolo oli ihan mukava sivujuonne. Räiskintää oli paljon, ehkä jotain hienovaraisempaa hiivintää (niinkuin ennen Bonelli senorin jutuissa) olisi kyllä kaivannut mukaan. Vähän niinkuin NHL-kiekko: pitkä päätyyn ja perään.

[Dennis]

Mielenkiinnolla  ja positiivisesti odotan näitä väri-Texejä, tuo hyvän lisämausteen.

[TexKiller]

Laimeahko "jatko-osa" ihan hyvin alkaneelle tarinalle, meni liialliseksi räiskimiseksi. 2 viimeistä sivua paikkasivat hieman, kokonaisuutena jonkin verran keskitason yläpuolella oleva kertomus jossa olisi ollut potentiaalia parempaankin.

Onko Teksi aiemmin ampunut revolverilla välittömästi "kylvyn" jälkeen?

[Hannu]

Onko Teksi aiemmin ampunut revolverilla välittömästi "kylvyn" jälkeen?

Minun mielikuvani mukaan yleensä pyssyjä on aina pitänyt kuivatella tovi.

[Jamoz]

Tulimmainen sentään! Uusin Willeri on väreissä! Kyseessä lienee siis color texin tms numero   joka viimeinkin saatiin oikeassa asussaan   Lukemaan en vielä ole ehtinyt, joten tarinasta en voi siten sanoa vielä mitään..

Olisi muuten oiken hyvä juttu, jos lehdessä mainittaisiin alkuperäisnumerot. Ennen nuo taisivat "apinalaatikossa" olla, mut eipä ole enää 

[Dennis]

Alustava pleraus teki vaikutuksen, värit toimivat.

[Hannu]

Alkuperäinen on Color Tex no 4, josta mukana on kolme ensimmäistä tarinaa. http://www.sergiobonelli.it/scheda/10429/Color-Tex-4.html

[J.T.Chance]

Väri-Tex oli raikas lukukokemus. Väripaletti selvästi kirjasto- Texin steriiliä väritystä rikkaampi. Texin paitakaan ei kilju kirkkautta. " Novellien" juonien sisällöttömyyskään ei haittaa. Manfredi-Stefanon tarina ilahdutti visuaalisesti eniten; etäisesti jotain Milazzomaista.

[Janne]

Jotenkin tämä lyhyttarinat eivät saaneet minua riemusta kiljumaan. Syy ei ole väreissä eikä kohtuullisen ponnettomassa kuvitusjäljessä. Tarinat olivat vaan liian lyhyitä. Ei ehtinyt päästä fiilikseen. Mutta minäkin pidin eniten juuri siitä viimeisestä tarinasta. Näissähän on muuten joka tarinassa eri värittäjä. Ilmeisesti värittäjän valikoi artisti, ei kustantaja.

Odotan mielenkiinnolla seuraavaa osaa, että käytetäänköhän siinä tämän Color Texin alkuperäistä kansikuvaa. Sen on piirtänyt Laura Zuccheri. Siis nainen! Näin äkkiseltään en osaa sanoa, että mistä tämän uusimman numeron kansi on peräisin. Ehkä se on Claudio villan nuova ristampa -settiä. Sopii kyllä hyvin tämän koosteen kanneksi.