Kuinkas muuten, jälleen sama mies saa allekirjoittaneen keittämään vahvat kahvit, rauhoittamaan tilanteen hetkeksi ja avaamaan lehtihyllystä mukaan napatut kaksi uusinta Willeriä. Huikeaa, Giovanni Ticci. Puhutaan rosoista, sutusta, vähentyneestä maisemaanpanostuksesta - mutta kyllä mestari on mestari.
Hyvä tarina muutenkin. Hauskaa luettavaa Nymanin Jukan suomennos ja Jannelle kiitos kattavasta Civitelli -artikkelista. Texin comeback mun yöpöydälle!