Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[Mosabacka]

Oli kyllä eroa kuin yöllä ja päivällä, kun tarinaniskijä ja kuvittaja vaihtuivat kesken Willerin. Ruju-Cossu eivät ole huonoja, mutta kun Boselli on silti tämän hetken ykkönen ja Ticci vain on niin hyvä.

Jos Egmont lukee näitä tarinoita, niin laittakaa korvan taakse, että tämä tarina on ehdottomasti julkaistava värillisenä sitten, kun pöly on laskeutunut.

[Hannu]

Samaa mieltä Mosabackan kanssa tuosta väreissä julkaisemisesta! Olisi oikeastaan jo nyt voinut olla.

[Gothicus]

Nyt vaan mentiin ja tapettiin kaikki. Mutta hyvä mieli sitäkin lukiessa tuli.

Janne!? Mitäs sä nyt oikein...?

[Secos-Bill]

Rujun ja Cossun juttu meni sitten lopulta aika ennalta-arvattavia polkuja. Jonkinlainen pettymys kiinnostavan alun jälkeen. Se hiukan hätkähdytti, kun Gros-Jean väänsi konnalta niskat nurin. Se oli jotenkin tarpeettoman tuntuista, kun konna kuitenkin olisi siinä tilanteessa ollut helppo ottaa vangiksi ( ja toimittaa hirteen   )

Jälkimmäinen alkoi lupaavasti, mutta menin lankaan, kun suunnitelma esitettiin kuvallisesti. Luulin jo, että siinä näytetään toteutus samanaikaisesti ja tarina olisi jatkossa pelkkää ammuskelua takaa-ajon lomassa. Ja sitten, kun takautuma alkoi, niin olin varma, että juttu lässähtää - kerrotaan puolivillainen takautuma, sitten mennään kylään ja ammutaan kaikki. Mutta päinvastoin. Kerrankin konna saa edes jonkin verran tilaa esitellä luonnettaan, ties vaikka hänestä tulisi yhtä muistettava kuin Jack Thunderista tai vaikka Espectrosta. Nolotti kyllä vähän Texin puolesta se Edithille lirkuttelu 

Paria juttua kyllä ihmettelin. Mikä rankaisuretkikunta ja miksi? Kuvitellun sieppauksen takiako? Silloin olisi olettanut, ettei hyökkääjä yrittäisi ampua vaaleahiuksista poikaa.
Myös Jonathan Rossin muutos oudoksutti. Hänkö nieli Harperin muutoksen aseita vihaavasta saarnaajasta orjakauppiaaksi noin vain ja opetteli itsekin aseiden käytön muuttuen psykopaatiksi. Kaikki tämä ehkä vain parissa kuukaudessa ?? Parista viimeisestä kuvasta voi vielä arvailla, että nähtävästi jokainen Rossin perheestä menetti henkensä, joten pedataanko tässä nyt jotain oikeutusta konnan kylmäveriseen tappamiseen. Vai tekeekö mormonikonna siellä lopussa 'Lucerot' ?

Ja onkohan sillä kultaluolalla vielä osuutta tarinassa? Kaiken kaikkiaan mikään ei mennyt odotusten mukaan - lisää näitä!

[Janne]

Janne!? Mitäs sä nyt oikein...?

Hehheh. Tulipas tosiaan kirjoitettua tyhmästi. Loppuratkaisu oli siis vähän kökkö, mutta kokonaisuutena tarina oli ihan hyvä. Ja koska Tex on Tex, niin sitä lukiessa tulee melkein aina hyvä mieli, ellei tarina ryve ihan pohjamudissa.

[tertsi]

Ticcin ja Bosellin tarina alkoi hyvin. Hyvä veto oli näyttää kuvien kera, miten Tex ja Tiger olisivat päässeet vangin kanssa pakoon, jos haavoittunut poika ei olisi odotellut heitä luolassa.

Tosiaan, se Texin kaverin  pojan muutos pahikseksi tapahtui kovin vikkelään. Tyttökin rakastui pastoriin salamannopeasti ja päätti epätoivoissaan päivänsä. No, jos se oli paksuna, niin sitten tuossa olisi jotain järkeä... Kuitenkin nuo olivat vain pieniä kauneusvirheitä, sillä Ticcin taide pelastaa kaiken. Täydellistä.


Tai siis melkein täydellistä: Revolverikotelot on hiukan löysien nahkapussien tai vanhojen villasukkien oloisia.
No, kukaan ei ole täydellinen.  

Metsä on kuvattu todella hienosti. Paksuilla, rennoilla  siveltimenvedoilla Mestari hahmottelee havupuiden oksat tuosta noin vain, viuh vauh.

[J.T.Chance]

Ticcin kuvitus sai cossun piirrostyön näyttämään harrastelijamaiselta. Ticcin taiteessa samaa hurjuutta ja eloisuutta kuin ennenkin. Toki suuripiirteisempiä kuin vuosia sitten, mutta hyvällä tavalla "milazzomaisesti". Minulle hän edustaa merkittävintä Tex- kuvittajaa ikinä. Moni heikompikin tarina on hänen käsissään saanut uskottavuutta.

Bosellilta pitkä aikaa lupaava tarina. Kiinnostavin kohtaus oli texin keskustelu Rossin perheen kanssa. Ehkä nuoruusvuosien muistelu sai pöydän ääressä istuneen Texin näyttämään ikääntyneeltä revolverisankarilta; olin havaitsevinani Texin kasvoissa surumielisyyden piirteitä. Samassa keskustelussa Boselli joutui ilmeisesti noudattamaan typerryttävää Bonelli-sensuuria ja korostamaan Texin aseksuaalisuutta (Texiä kiinnostivat nuoruudessa aseet ja hevoset, ei naiset ja juhlinta). Jokatapauksessa jo pelkästään se, että tarina kuvittuu suurimman mestarin siveltimestä, nostaa tarinan keskivertoisuuden suosta. Juonessa suorastaan klassista kreikkalaista draamaa isänmurhineen.

[pimeä]

Tämä uusin olikin mukava yllätys kauppareissulla. Milloin viimeksi on tarina alkanut kesken numeron?

[Secos-Bill]

Tex 5/14 luettu.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Pahasti lässähti lopussa ja kerrankin, kun olisin halunnut lisää takautumia, niin eihän niitä sitten tullut ja kaikki edellisessä osassa luodut mahdollisuudet klassikkokonnaan jätettiin käyttämättä. Tämän osan perusteella kyse olisi voinut olla vaikka kenestä tahansa mitättömästä puoliverisestä, joka oli kännireissulla puukottanut jonkun Texin tutun ja palannut kotikyläänsä

Kansi on kyllä kamalin, mitä muistan Texeissä ikinä olleen. Toivottavasti tämä tyyli oli vain Color-sarjan erikoisuus, eikä jatku normisarjassa.

[Hannu]

Kansi on kyllä kamalin, mitä muistan Texeissä ikinä olleen. Toivottavasti tämä tyyli oli vain Color-sarjan erikoisuus, eikä jatku normisarjassa.
[/quote]

Tuskin on pelkoa, en tosin ole sitä uutukaista vielä nähynyt. Mutta Color-texeissä mennään nyt, paluu arkeen ensi numerossa, veikkaisin.

[Janne]

Tässä ketjussa saa spoilata.

En minä tarinan lopetusta kokenut lässähdykseksi. Ihmettelin vain sitä, että Shenandoah oli saanut niin helposti valta-aseman snakejen keskuudessa. Ja muutenkin hänen kykynsä manipuloida ihmisille jäi minulle vähän mysteeriksi. Sitä ei millään tavalla lukijalle selvitetty. Kaikki vaan riemumielin hyppäsivät hänen kelkkaansa. Ja Secos-Billin tapaan harmittelen sitä, että kukaan lupaavistakaan roistoista ei nouse ns. arkkivihollisen asemaan, kun heidät kylmennetään niin nopsaan. Muuten tarina oli upea.

Tex 5/14 luettu.

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

Pahasti lässähti lopussa ja kerrankin, kun olisin halunnut lisää takautumia, niin eihän niitä sitten tullut ja kaikki edellisessä osassa luodut mahdollisuudet klassikkokonnaan jätettiin käyttämättä. Tämän osan perusteella kyse olisi voinut olla vaikka kenestä tahansa mitättömästä puoliverisestä, joka oli kännireissulla puukottanut jonkun Texin tutun ja palannut kotikyläänsä

[Miqz]

Kansi on kyllä kamalin, mitä muistan Texeissä ikinä olleen. Toivottavasti tämä tyyli oli vain Color-sarjan erikoisuus, eikä jatku normisarjassa.

No olen mä kyllä huonompiakin kansia nähnyt, tosin en vielä tiedä vastaako se millään tasolla sisältöä. Onhan toi aika värikäs, mutta ainakin tuossa lehtipisteen kuvassa mun mielestä näyttää ihan kiinnostavalta.

http://www.lehtipiste.fi/ext/image/fullsize.jpg?imageId=1322510

[TexKiller]

Tämä uusin olikin mukava yllätys kauppareissulla. Milloin viimeksi on tarina alkanut kesken numeron?

Näin saisi tapahtua useamminkin...

[tertsi]

Padin ruudulta maalaus näyttää hiukan pikkusievältä piperrykseltä, tosin taidokkaalta sellaiselta. Siitä tulee hiukan mieleen Vartiotorni-lehden ja vastaavien julaisujen kuvitustyyli. Jos vertaamme vaikkapa Giraudin reippaalla otteella tekemiin Blueberry-albumien kansiin, tyyliero on melkoinen. Tosin nythän tässä ei ole kyseessä albumi-, vaan lehtimuoto.

Mustavalkoisella ääriviivalla piirretyt kannet tuntuvat olevan enemmän Villan ominta aluetta kuin maalatut kannet.

edit:
Muutama ruutu tästä viimeisimmästä seikkailusta väreissä, kuten ne on tarkoitettukin katsottavaksi

[tertsi]

Uusin Willeri luettu.
Ei ole Ticci enää parhaassa iskussaan, mutta piirtää edelleen nautittavaa "Villiä länttä". Olisi mukava kuulla joskus jonkun kuvakerrontaexpertin analyysiä Ticcin sivusommitelmista. Minusta ne ovat erinomaisia.

Tarina oli kyllä jotenkin kauhean vaatimaton, vaikka sekaan oli upotettu aimo annos tunteisiin vetoavaa tapahtumaa. Onko vika sittenkin lukijassa? Vai eikö aiemmin kehumani kuvittaja saanut tarinan palasia tasapainoon?

Hmmm...