Uusinta Willeriä ei ole kommentoinut vielä kukaan, kummallista. El Supremo -tarina on toisaalta vielä niin kesken parin pokkarinkin jälkeen, että kokonaisuudesta ei saa otetta. Muutamia huomioita tässä vaiheessa.
1) Tarkka-ampujat -osa on keskeltä tarinaa. Nykymuotoisessa Texissä on harvinaista, että tarina on keskeltä eli ei ala tai pääty. Lisää pitkiä tarinoita, kiitos.
2) Toinen osa eli Tarkka-ampujat oli melko lailla erilainen kuin El Supremo. Ensimmäisessä osassa oli liian pitkä sisäänheitto eli alun taistelu, joka ei ole toistaiseksi liittynyt mitenkään jatkon tapahtumiin. Lozano, joka pelastettiin, hävisi toisessa osassa kuin myös rosvojoukkio pomoineen (Fanez jne.). Rangerit Joe ja Walt taidettiin esitellä vain Nick Castlen vuoksi. Ensimmäisessä osan lopussa esiin tullut opas Larsen saa toisessa osassa joukon uusia pahiksia kavereikseen (kapteeni Collins, majuri Keegan, sotamies Donen ja eversti Hunting). Näistä jatkoa ajatellen mielenkiintoisin on Donen ja muut varmaan unohdetaankin.
Escudero jatkaa toisessa osassa ja Supremo tulee lopulta esiin ja paljastuu melkoiseksi pahikseksi haidensa kanssa. Tarinan toisessa osassa päästään siis kunnolla vauhtiin.
3) Kritiikkinä on sanottava, että on lukijan aliarvioimista, että tarinassa on huomattavan paljon henkilöitä, jotka osoittautuvat turhiksi. Tarinasta ei puutu mitään olennaista, vaikka sen aloittaisi ensimmäisen osan sivulta 81 ja siihen pääsee jopa suoraan toisesta osasta aloittaen. Jo nyt on selvää, että lopputaistelu käydään saarella ja esim. sotilaskonnat tuskin ovat enää mukana.
4) Dotti on oiva piirtäjä. Varsinkin maisemat ovat hyviä.
5) Kritiikistä huolimatta pidän tarinasta ja etenkin siitä, että konnakaartiin on mahdutettu monentyyppistä kaveria (Castle&Mugg, Escudero&Supremo sekä Donan&sotilaat). Hauskaa on se, että tulitikku varpaiden väliin, klassikko, on saatu tarinaan.
6) Voiko oikeasti ampua kolikon läpi siten, että sen keskelle jää reikä?
