Nyt kun uusin normi-Tex on vihdoin luettu, on todettava, että Boselli on ehkä lopullisesti menettänyt luovuutensa. Bosellin strategia lienee se, että juonen ohuutta voidaan korvata alati kasvavilla ruumisröykkiöillä. Tex ja Kit tappavat dynamiiteilla ja aseillaan noin 20 comanche-intiaania, mikä onkin enemmän kaatuneita, mitä comanchet menettivät vuonna 1874 käydyssä kuuluisassa Adobe Wallshin taistelussa biisoninmetsästäjiä vastaan. Onhan Tex fiktiota ja päähenkilöt supersankareita, mutta jotain tolkkua sentään. Voin jo mielessäni nähdä, että kun luovuus tästä vielä ehtyy niin Boselli laittaa parin vuoden päästä 200 intiaania väijymään sankareitamme, joilla onneksi on mukana kuularuiskut dynamiittien ja tykkien lisäksi.
Kaksiosaisessa tarinassa Tex ja Kit tekevät noin 40-50 vainajaa, mikä on noin kolme kertaa enemmän mitä Wild Bill Hickoc surmasi koko elämänsä aikana.
Ehdin jo tarinan pääätteeksi luulla, että tuomari Bean sentään kuolisi traagisesti, mutta tarinan vesitti lopullisesti siirappinen loppuratkaisu.
Onneksi länkkärifaneja lohduttaa se, että ensi kuussa ilmestyy apollokustannuksen uusin Comanche ja mainio Hell on Wheels on ilmestynyt dvd:lle ja bd:lle. Ja ehkä seuraava Texikin on tasoltaan hieman edellisiä parempi. Olenhan tex-keräilijänä tässä suhteessa optimisti.