Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[Asko AA]

...ensi viikolla ilmestyy puhvelitarinan loppuhuipennuksen lisäksi Filipuccin piirtämä suuralbumi. Palkitaanko kyttäys?

Olemme toimituksen päässä tehneet osamme prikulleen niin, että Rämejahti olisi keskiviikkona 17.9. lehtipisteissä ja kirjakaupoissa. Painokaan ei ole maininnut mitään viipeen suuntaista, joten tumbleweed-pallo on nyt levityksen käsissä.

Pientä oikeinkirjoitusknoppia: Filippucci kaksoispeellä ja -ceellä.
Onneksi opin tuon itse ennen albumin painoon menoa...

[Mosabacka]

Galleppini ja Filippucci. Tuli selväksi. Tiistai ja keskiviikko ovat mukavia päiviä.

[Janne]

Ubc:n sivuilla on arvosteltu molemmat tulevat Bosellin tarinat (eli Seijasin ja Fontin piirtämät). Molemmat ovat saneet hyvät arvostelut, kuten yleensäkin Bosellin tarinat sillä sivustolla. Arvostelija oli kuitenkin hehkuttanut enemmän tuota Fontin piirtämää tarinaa ja mainitsi sen olevan klassinen tarina, joka on kirjoitettu Bonellin hengessä.

Tarinoiden piirtäjät oli arvioitu samantasoisiksi. Ainakin minä jään mielenkiinnolla odottamaan molempia tarinoita.

[Samu94]

Tänään sitten tuli uusi Willeri. Eipä Seijasin taide herättänyt kummoisia tunteita. Ihan ok, mutta jotenkin epä-Texmäinen piirrostyyli. Katsotaan sitten parantaako juoni tarinan arvosanaa. Eli nyt lukemaan... 

[Wade]

Kerkesin ennen työrupeamaa lukaista läpi Texin. Hieno lopetus Ticciltä, kaveri paransi loppua kohden. Viimeisten sivujen kaupunkitapahtumat mahtavia, myös kirjoituksellisesti! Hiukan häiritsi, että jossain vaiheessa tarinaa poukkoiltiin ja pätkittiin, eli hypeltiin toimintatilanteiden yli kuittaamalla ne seuraavassa ruudussa kommentilla "sitten" tai "kohta".

Tykkäsin Seijasin taiteesta. Nostalgiaa herätti, lieneekö mies piirtänyt aiemmin Lännentietä?

[Mosabacka]

Uusin Willeri luettu. Ticci ja Boselli eivät pettäneet. Wade ehti jo ihmetellä poukkoiluja. Sivulla

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

17 oli ihmeellinen ja epälooginen pätkäisy. Carrizon poppoo yrittää ryövätä puhvelisotilaiden hevoset. Kersantti Johnson lähtee perään, mutta tilanne kuitataan sanalla "sitten". Yhtäkkiä hevoset ovatkin jo takaisin ja kehutaan Johnsonin ripeää toimintaa. Herää kysymys, että eivätkö jo ratsailla olleet Carrizon miehet saaneetkaan pöllittyä hevosia? Tosin ainoa johtopäätös on se, että vain pakenevien miesten hevoset menivät, mutta muu pollelauma saatiin pelastettua kersantin nopean toiminnan ansiosta. Ehkä tarinaa ei ole oikeasti pätkitty, mutta hyppäsi tuo silti silmille.

Seijaksen Tex Willer oli epätavanomainen, aivan kuten samppalikin siitä mainitsi. Varsinkin sivulla

(klikkaa näyttääksesi/piilottaaksesi)

73 piti oikein katsoa, että kumpi nyt on Tex Willer ja kumpi Frank Harris?

En siis ollut haltioissani, mutta Seijasin jälki on kyllä ihan mukiinmenevää. Itse tarina lähti hyvin punoutumaan ja sisälsi huumoriakin, joten taas on kolme viikkoa odoteltava jatko-osaa.

 

[Hannu]

Pieni moka oli sattunut, lieneekö kääntäjän vai kenen jäljiltä. Piirtäjäksi oli ilmoitettu Nizzi eikä Ticci (olisiko peräti Calamity Kidin piirtäjä Nucci vieraillut? ).
Puhvelisotilas-seikkailu oli kaikkiaan mainio, selkeästi tuli esille mikä on Texin (ja tekijöiden) kanta rotusyrjintään; eversti Radcliffe oli kuvattu varsin helposti inhottavana ääliönä. Ja Ticci on kyllö vielä vanhoilla päivilläänkin Tex-piirtäjien aatelia. 

Seijaksen piirros Tappajassa tuntui minusta vieraalta Texiin, mutta Bosellin tarina oli kyllä hyvä. Odotan innolla jatkoa, mutta en tämän perusteella kyllä lisää Seijaksen piirrosta.   

[Mosabacka]

Uusimman Tex Willerin kannen sisäpuolella on mainos kovakantisesta Mefiston poika -tarinasta. On hieman harhaanjohtavaa kertoa, että "on ilmestynyt", jos kirjaa ei saa vielä ostettua. Toki valveutunut Tex Willeristi on jo perillä lokakuisesta ilmestymispäivästä eli tarjolla on vain ennakkotilausta. Tosin näinhän se on aina mennyt. Ensin tulee mainos, myöhemmin kauppoihin. Onko tämä sitä hypeä?

Mikäköhän julkaistaan Mefiston pojan jälkeen kovakantisena? Oma toivomus on, että Luurankoylängön ja Mefiston pojan välissä olevat tarinat Painajainen ja Viidakon murhenäytelmä. Muita mielipiteitä?

[Wade]

Yksi asia vielä ihmetytti: jonkun kääntäjävaihdoksen takia ensimmäisessä osassa oli Puhvelisotilaat, ja myöhemmin Buffalo- sotilaat. Uusimmassa kuitenkin sanat peräkkäin ja molemmin muodoin edustettuna.

[Janne]

Minäkin ihmettelin tuota poukkoilua Ticcin tarinassa. Ehkä siinä on kirjoittaja päättänyt jättää liikaa lukijan mielikuvituksen varaan. Ja ehkä syynä on ollut se, että tarina oli jo muutenkin melko ruudinsavuinen... Ehkä, ehkä, ehkä... Lisäksi ihmettelin Waden kommettia, että Ticci paransi loppua kohden. Mielestäni laatu oli tasaisen loistavaa alusta loppuun. Pitkästä aikaa pystyin nauttimaan Ticcin taiteesta täysin siemauksin, mikä johtuu osaltaan siitä, että tarina oli saakelin hyvä. Hieman pelkäsin, että puhvelisotilaita olisi liiaksi glorifioitu, mutta onnekseni huomasin pientä nurkumista muutaman soltun taholta ennen kuin heput lähtivät pelastamaan jauhonaamoja. Tällä vältyttiin mainitulta sudenkuopalta juuri ja juuri, ihan vaivoin...

Seijasin tarinasta pitää sanoa, että miehen piirrustustyyli oli parempaa kuin muistin. Vahva ja jykevä viiva toi paikoin mieleen Gamban mestariluomukset, mutta olihan Seijasilla sentää sävyjä huimasti enemmän kuin Gamballa. Kaikkiaan melko taitava kaveri, vaikka vanhahtava tyyli ei välttämättä kaikkia miellytäkään. Mutta ainakaan minulla ei ole mitää Seijasin taidetta vastaan. Tarina sen sijaan vaikutti välityöltä. Melko kekseliäs kyhäelmä, mutta jälleen kerran pääosassa on joku muu kuin Tex, kuten niin (liian) usein Bosellin jutuissa on tapana.

[Wade]

Minäkin ihmettelin tuota poukkoilua Ticcin tarinassa. Ehkä siinä on kirjoittaja päättänyt jättää liikaa lukijan mielikuvituksen varaan. Ja ehkä syynä on ollut se, että tarina oli jo muutenkin melko ruudinsavuinen... Ehkä, ehkä, ehkä... Lisäksi ihmettelin Waden kommettia, että Ticci paransi loppua kohden. Mielestäni laatu oli tasaisen loistavaa alusta loppuun. Pitkästä aikaa pystyin nauttimaan Ticcin taiteesta täysin siemauksin, mikä johtuu osaltaan siitä, että tarina oli saakelin hyvä. Hieman pelkäsin, että puhvelisotilaita olisi liiaksi glorifiitu, mutta onnekseni huomasin pientä nurkumista muutaman soltun taholta ennen kuin heput lähtivät pelastamaan jauhonaamoja. Tällä valtyttiin mainitulta sudenkuopalta juuri ja juuri, ihan vaivoin...

Ticcin tarina ei valitettavasti ollut alusta loppuun saakka timanttia. Ei ole, kun tietää, mihin kaveri on pystynyt. Kun on lukenut Kaukomaillen ja muita 80- luvun tarinoita. Loppua kohden, eli ts. viimeisessä Texissä Ticci oli käyttänyt kuvakulmia hyväkseen. Esimerkiksi siinä tilanteessa, kun Carson ampuu ylöspäin katolla olevan kaverin ihan lopputilanteessa. Tai kun Tex ja Carson ratsastavat kaupunkiin yöllä. Tässä oli Ticcilla havaittavissa piileviä kykyjä.

[VilleM]

Puhvelisotilaat oli hyvä tarina, mutta ei loistava. Mukavaa oli ennen kaikkea todeta, että Ticcillä pysyy yhä kynät ja tussit tukevasti kädessä. Hienoa kuvitusta maestrolta. Ticcin hevosia ja toimintakohtauksia katselee aina mielellään. Tyyliä ja lennokkuutta piisaa vaikka muille jakaa. Joissakin lähikasvokuvissa näkyi kylläkin lievää tekniikan hajoamista, hutaisun makua ja epämääräistä viivaa, mistä ei ollut tietoakaan Ticcin uran alkuvaiheilla. Mutta ei sekään pahemmin haitannut. Paljon levottomammin kävi esim. Galepille hänen viimeisissä tarinoissaan, joissa koko lännen väestön keski-ikä tuntui yhtäkkiä olevan 60 paremmalla puolella.

Boselli petrasi paljon edellisestä tarinastaan Meksikon retkikunta. Nyt oli loppuratkaisulle jätetty riittävästi sivuja ja loppu huipentui hienosti öiseen taisteluun kaupungissa. Kokonaisuudessaan tarinassa oli mielestäni liikaa henkilöitä (ja tapahtumia). Tästä seurasi sekavuutta ja juurikin Mosabackan mainitsemia hyppeleviä, outoja juonenkäänteitä. Eversti Radcliffe oli tarinan herkullisin hahmo, vaikka vastaavia sotahulluja on nähty monia aiemminkin. Silti Radcliffen (jonka Ticci mainiosti tulkitsi) älyvapaita edesottamuksia olisi kernaasti seurannut enemmänkin.

Olipa muuten virkistävää, kun tarina loppui vaihteeksi keskelle pokkaria.

[Asko AA]

Kovakantisesta Mefiston poika -tarinasta. On hieman harhaanjohtavaa kertoa, että "on ilmestynyt" Onko tämä sitä hypeä?

Ei me noin viekkaita osata olla. Luulenpa, että ilmoitusten jyvityksessä on tullut tahaton vaiheistuserhe, koska "poika" oli jo nyt ja Hex vasta myöhemmin.
Jos asiasta haluaa löytää jotain positiivista niin Yama-kirjan hinnaksi oli ennakolta tehtyyn mainokseen laitettu sama summa kuin "Luurankukalle" ja se jäi voimaan, vaikka sivuja on todella reippaasti enemmän (256/384). Olihan se tosin hiukan edullisempi tehdä kroatialaispainoksen valmiilla painomatskulla.

..ensimmäisessä osassa oli Puhvelisotilaat, ja myöhemmin Buffalo- sotilaat

Tätä taas teetti materiaaliviive ja kiire. Piti jakaa normaalia pitempään odotettu matsku kahdelle suomentajalle rinnakkain, enkä tajunnut buffelien jatkuvan kolmanteen kirjaan, koska olin lomalla jne. Onneksi Nyman käyttää kumpaakin termiä.

Oli miten oli, toimituksen otsa hieraisee edessänne nyt pari kertaa sahanjauhoista parkettia näiden harminaiheiden vuoksi.

[ilmari]

Puhvelisotilaat sitten luettu. Oikein hyvä tarina. Bosellin oli tarina oli hieno ja loppuratkaisu oli onnistunut, kuten Cheyenne totesi. Ticcin piirros oli vahvaa ja siis todella mukavaa katsella. Jostain syystä pidän nimenomaan Ticcin piirtämistä intiaaneista.

Ja sitten Seijasin piirtämä tarina, hänen tyylinsä oli ihan mallikelpoista.

[tertsi]

Ticci paransi minunkin mielestäni loppua kohti.
Jotenkin tuntui, että hän on nauttinut tämän tarinan tekemisestä erittäin paljon.
Pientä kikkaa siellä ja täällä. Herkullista jälkeä.

Mua kävi tuo puhvelisotilaiden glorifiointi hiukan hermoon.
Mutta olihan se ihan kaunis ele ja kyllähän mustia on mollattu niin kauan, että suotakoon tämä nyt tämän kerran...

EDIT:
Hiukan häiritsi Ticcin tapa tehdä semmoista pyöreäviivasuttua esim. markkeeraamaan ruohoa tai ties mitä. Meni maneerin puolelle. Mutta ei häirinnyt kuin hiukan. Herkullista jälkeä.