Minä taas luulen, että kannessa on tavoiteltu texin alkuaikojen, 50-luvun henkeä, ja onnistuttukin siinä. Kaiken kruunaa tietenkin nuo 'tiskihanskat', joita ei ole enää vuosikymmeniin näkynyt, Texin käsissä. Tarinahan muutenkin sijoittuu siihen aikaan, jolloin Tex oli ns. julkisuudelta piilossa reservaatissa oman Lilythinsä kanssa. Kansi on mielestäni komea, mutta ei vanhanaikaisena kovin myyvä.