Vviimein uusin pokkari luettu. Hienoa ja mutkatonta klassikkoahan se oli. Noissa klassikoissa ja uusimmissa tarinoissa on sellainen selvä ero, että uusissa tarinoissa Texin ja kumppanien (tai roistojen) tarinointituokiot saluunan pöydässä voivat kestää useita sivuja, kun taas klassikoissa selvitään puolessa sivussa. Niin myös tässä Montalesin paluussa.
Hyvä oli tarinan alku!
Galepin piirrosjälki oli tuttua, mutta toki hieman erilaista kuin noissa vanhemmissa tarinoissa. Jos vertailee vaikka winchesterin piirtämistä, tässä ne oli piirretty "oikeamman näköisiksi" kuin vanhemmissa tarinoissa. Sen sijaan varsinkin Texin ja Kitin kasvonpiirteet jopa vaihtelivat jonkin verran eri ruuduissa.
Kiitokset vielä Askolle tulevien julkaisujen ja tarinoiden valoituksesta. On se mukava tietää etukäteen, mitä tuleman pitää. Gracias.
