Uusin Tex Willer *aihe spoilaa aina kulloinkin uusinta Willeriä*

[Mosabacka]

No, missä? Meni ohi, enkä jaksa selata...

Siis mitä mitä! Suomalaisittain tex-tiedon guru Janne ei jaksa selata willeriänsä uudestaan. Sairasloman paikka, sanoisin jopa 

En olisi ikinä itse huomannut moista virhettä, mutta kun vihje annettiin, niin löytyihän se. Annetaan Jannelle ja muille vielä etsimisen ilo.

[Janne]

Manaan Mefiston peräänne, jos ette pian kerro!

[Asko AA]

Aukeama 40-41 & sivu 42.

Avainsanat:
- Jäätkö sinä tähän
- Jep!

Samalla hetkellä.

Tulta! Meidän vuoromme.

Kit kyllä paukuttaa järkeä heidän päähänsä.

[Janne]

Sarjakuvaneuvokseen voi luottaa! Täytyy tunnustaa, että sen verran illalla kaihersi, että piti vähän plärätä ennen nukkumaanmenoa, ja löytyihän se sieltä...

[Hannu]

Hyvä ettei mennyt yöunet 

[El Reijo]

Melkoista hurlumheita oli, oikein vanhaa kunnon meininkiä....jotenkin silmiinpistävää oli tuo meksikaanien jääräpäisyys. Pat vastasi tapansa mukaan pienestä huumorista ja lihasvoimista  kelpaisi varmaan useammankin purkufirman palkkalistoille kun noin vain menee kartanokin tuhannen päreiksi muutamassa tunnissa...siihen verrattuna on tuo Kitin salamasiirtyminenkin ihan okei 

[Asko AA]

Ehkä tämä ei kuitenkaan spoilaa tulevia Willereitä, mutta sellainen mystinen ja mieluisa sattuma niissä osui kohdalleen, että:

Tex Willerin numerossa 13/09 on Montalesin paluun huipennuksen perään (Jannen artikkelien jälkeen) siis Almanacco del West 1998 -seikkailu Glorietan sola, jossa muistot kiidättelevät Texin sisällissodan dramaattisiin aikoihin. Kumppanina on reipashenkinen "Damned" Dick, joka, kas kummaa, ilmaantuu samojen aikojen muistoissa Tex Willerin 14/09 Missouri-seikkailuun. Kummassakin tietysti viitataan vanhempaan sisällissota-tarinaan Kahden lipun alla.

Melkoinen onnenkantamoinen, sillä plokkasin Almanaccon tuohon kohtaan ainoastaan kyseisen sarjakuvatarinan sopivan, alle 100-sivuisen pituuden vuoksi. No onhan Alarico Gattian piirrostaidekin silmälleni aika mieluisaa...

Jos joku kokee epämukavana kolmen eri seikkailun osien oudon jakautumisen kahteen opukseen, muistutan että diiliä mehustaa kaikkiaan 32 lisäsivua ilman lukijoille koituvia lisäkuluja...

[Janne]

Jos joku kokee epämukavana kolmen eri seikkailun osien oudon jakautumisen kahteen opukseen

"Uskolliset lukijat" ovat siihen tottuneet vuosien saatossa, ja joku voisi herkkänä hetkenä sanoa, että niin sen kuuluisi Texissä ollakin.

[El Reijo]

Kummassakin tietysti viitataan vanhempaan sisällissota-tarinaan Kahden lipun alla.

Jos joku kokee epämukavana kolmen eri seikkailun osien oudon jakautumisen kahteen opukseen, muistutan että diiliä mehustaa kaikkiaan 32 lisäsivua ilman lukijoille koituvia lisäkuluja...

Pitää varmaan kaivaa "Kahden lipun alla" esiin ja lukaista pohjaksi kun edellisestä kerrasta onkin jo tovi vierähtänyt...

Tämä on kyllä vain pelkkää mukavuutta....vaikkakin muistelen jostain aikaisemmasta että irtonumeron ostajat saavat hieman kärsiä mutta lisäsivuista lisähinta 

[Mosabacka]

Aah.

Montales-tarinan päätösosa, mukavannäköiset artikkelit niin Montalesista kuin Pat McRyanista (kiitos Jannelle!) ja uusi tarina, jossa seikkailee Texin sota-ajan kaveri Dick. Sellaista sisältää nro 13/2009, jota aloitan lukemaan juuri nyt...

Minulle Gattia (Glorietan solan piirtäjä) on ihan uusi nimi. Kaipaisin lisää tietoja hänestä.

[AlkoTanko]

Uusin keinokuitusankari Tekstiili Willer saapui tännekin postissa. Artikkelit Montalesista ja Patista on hyvä lisä, ja valoittaa hieman hahmojen taustoja. Montales-tarina oli ihan luettavaa, ei siinä mitään. Mutta en tiedä oliko Montalesin kartanon puolustukselle tarvittu lähes kaksi kokonaista kirjaa. Toisin kuin esim. Pikku Susi-tarinassa 90-luvulta, taistelusta puuttui kaivattu kipinä ja epätoivoisen puolustautumisen tunne, kun Tex ja toverit ampuvat sotilaita läjiin varsin helpon oloisesti ja omat tappiot jäävät lähes alaviitteeksi.

Glorietan Solan alku ei ole kovinkaan lupaava kun aletaan taas menemään Bosellin suosimiin takaumiin. Aiemman Sommerin kuvittaman tarinan mieleen tuova "postivaunujen väki uhattuna ja sisäpuolella on rotta" on kiinnostava, ja iso-B:n tuntien yllätyksiä on luvassa. Gattian jälki ei ole ihan makuuni, tyyli on jotenkin epäselvää ja tylsähköä.

[ilmari]

Ja tänne saapui Tex myös, vaihteeksi aika siedettävässä kunnossa. Pari edellistä oli reunoiltaan melko repaleisia...siis lehdet. 

Siistit artikkelit erottivat kaksi tarinaa toisistaan. Mielenkiintoista uuttakin tietoa oli Jannen artikkeleissa. Lukiessa ainoastaan sekoilin niiden tarinoiden ilmestymisvuosien (italia-suomi) kanssa ja piti pari kertaa tarkistella uudestaan.

Itse tarinoista olen suunnilleen samaa mieltä kuin AlkoTanko. Montales-tarina oli ihan hyvä, mutta ei mitenkään erityinen. Hyökkäys-torjunta-hyökkäys-torjunta-kaavaa koko tuon kartanon puolustuksen ajan.

Glorietan sola oli kanssa alusta ainakin melko perustasoa. Ei mitään mullistavaa ja se yksi pappa (Harrison tms.) antoi jo melkein vihjeen, että hän on jossain tekemisissä tarinan konnien kanssa. Toivotaan, että erehdyn. Gattian taide näytti minusta jotenkin "suuralbumipiirroksilta". Enpä ole itsekään ikinä nähnyt kaverin piirroksia aiemmin, onko hän tehnyt Texiä tätä enempää?

[ernotam]

Gattian taide näytti minusta jotenkin "suuralbumipiirroksilta". Enpä ole itsekään ikinä nähnyt kaverin piirroksia aiemmin, onko hän tehnyt Texiä tätä enempää?

Alarico Gatti on tehnyt ainoastaan tämän yhden tarinan Italian Texin 'almanacco del west' -sarjaan. Jossain lähteissä on kerrottu yhteistyöstä Maurizio Dottin kanssa tämän tarinan yhteydessä, ilmeisesti Dotti on ollut tarinan tussaaja. Dotti taasen taisi olla paremminkin Dampyrin ja Zagorin tekijöitä....?

[Wladislaw]

Taas esiintyi kääntäjäminääni kiusallisesti tökkivä automaattikivääri uudessa numerossa. Makasiinikivääreitähän nämä Henryt ja Spencerit ovat.

Glorietan piirtäjälle ja kirjoittajalle muuten pisteet siitä, että takaumassa käytettiin oikeanlaista kalustoa, so. suustaladattavia kivääreitä ja Colteja, ja makasiinikiväärit olivat sitten tulivoimaltaan ihan eri luokkaa niiden onnekkaiden käsissä joilla niitä oli. "Jenkki lataa pyhänä ja ampuu sitten koko viikon", vai miten se sanonta meni... Jossain ruudussa näkyi jopa kaveri latauspuikon kanssa säätämässä. Gattian taide oli muutenkin aika miellyttävää ja tarina ainakin vahvaa keskitasoa. Ei sisällissotajuttuja liikaa ole tehty.

[Lurker]

589 Ruju & Garcia Seijas

Onko Pasquale Rujun käsikirjoittamia Texejä tullut jo suomeksi?

Aihe on ajankohtainen, koska ko. herran kirjoittama Demian on alkanut ilmestyä täällä meilläkin.