Kyllä tuo Glorieta putkeen luettuna on huomattavasti sujuvampi, vaikka mikään klassikko se ei ole silloinkaan. Nyt tosiaan loppuratkaisu, mitä on viikkojen ajan odoteltu, tuntuu olevan epätoivoisen typistetty.
Missourissa tuntuu olevan minunkin mielstäni enemmän henkeä. Näihin historiaan liittyäviin tarinoihin Boselli tuntuu vihkiytyneen. Tuntuu, että sekin alkaa olla hänellä maneeri noiden takautumien ohella. Mutta ei tämä maneeri ainakaan vielä minua haitannut. Saa nähdä, kuinka jatkossa.
Kerronpa vielä, että postipoika toi ihan Italiasta saakka uusimman Maxi-Texin. Ennakkotietona kerron, että siinä tarinan kuljetus on vaikkapa tuohon Grorietaan verrattuna suorastaan väljää. Perusrungon, jonka tosiaankin olisi voinut kertoa helposti n. 100 sivussa, oheen on ympätty jos jonninmoista sivukäännettä. Ratkaisu tuntuu mukavan tuoreelta. Ortizin, joka pian alkaa lähestyä 80 ikävuotta, upea kuvitus luo eeppistä tunnelmaa. Ei vielä ikä kovin haittaavasti Ortizia paina. Saa nähdä, kauanko hän vielä jaksaa pitää riman korkealla.