Miten niin ei voisi? Kun kerran täysin epäkaupallistakin sarjakuvaa voi opettaa ihan käytännössä?
Eivät sarjakuvantekemisen rajat ole sama asia kuin maantieteelliset, ja "kaupallinen" suomalainen sarjakuvantekijä voi menestyä siinä missä epäkaupallinenkin.
Kysykää vaikka Kari Korhoselta tai Jukka Murtosaarelta.
Olet aivan oikeassa ja jäin siis kiinni huonosti muotoillusta lauseesta. Kaupallista, Suomen markkinoille suunnattua sarjakuvaa... eikun, Suomen kaupallisille markkinoille suunnattua sarjakuvaa... ei vaan miten tämän nyt esittäisi. Siis vaikka niin, että vaikka sarjakuvalla ei olekaan Suomessa mahdotonta elää, vielä helpompaa se on jos suuntautuu alusta alkaen ulkomaille, koska siellä on isommat markkinat (sen sijaan että jää tänne apurahojen kanssa puuhastelemaan). Tai pyrkii tekemään lehtiin, joka on toinen mahdollinen vaihtoehto, mikäli on strippisuuntautunut. Mutta lehdistöäkään ei Suomessa aivan rajattomasti ole, eli leiväntienausmielessä ensinmainittu lienee realistisempi vaihtoehto.
JOS, ja tämä on iso ja olennainen jos, haluaa tehdä sarjakuvaa ns. ammatikseen. Jotkut haluavat tehdä sarjakuvaa muista syistä, esimerkiksi samasta syystä kuin toiset haluavat kirjoittaa runoja. Ei kukaan arvota taiteellisesti keskenään esimerkiksi lehtijuttujen kirjoittamista ja runoutta toisiinsa siksi että ne ovat molemmat kirjoitusta. Se olisi mieletöntä. Kuitenkin molempia tarvitaan. Vai mitä Vesa?
Opettajana minusta on tässä suhteessa olennaista yrittää löytää opiskelijan kanssa se pointti mihin juuri hän sarjakuvillaan pyrkii ja jakaa tietoa sen suunnan mahdollisuuksísta ja käytännön toteutuksesta.
Sitten kun on se julkaisu tullut ulos isolta kustantajalta, tuntuu hyvältä kukkarossa kun suomalaisetkin kustantajat joutuvat ostamaan ne oikeudet markkinahintaan Frankfurtissa. Tai mistä minä tiedän tuntuuko, ei näitä esimerkkejä vielä niin montaa ole että voisi vetää mitään lopullisia johtopäätöksiä. Oletanpahan vain että paremman hinnan se iso kustantaja sille albulle Frankfurtissa neuvottelee kuin itse saisi täällä kinuttua. Ja suomalainen kustantaja hyötyy ehkä siitä että suomalaiset oletettavasti arvostaa kaikkea mistä on oikein ulkomaita myöten sanottu että se on hyvä. Tai jotain. Toivottavasti siitä nyt jotain apua on markkinoinnissa. Tämä jää nähtäväksi syksyllä.