Niinjoo, se arvostelu valtakunnan merkittävimmässä mediassa eli Teekkarilehti Aalefissa:
"Mikko Ketolan ja Anssi Rauhalan alkuvuodesta ilmestynyt ”Marian koodi” on melkoinen harvinaisuus suomalaisen sarjakuvan piirissä: kovakantinen, nelivärinen täyspitkä seikkailu, joka tyylillisesti osuu eurooppalaisen seikkailusarjakuvan (Tintti, Natasha, Yoko Tsuno) genreen. Kustantajana on Kirjastudio, joka kuitenkin on jo sulautettu Minerva Kustannus Oy:n osaksi. Marian koodille on luvattu julkaista myös jatkoa.
Tällainen uraauurtava työ ansaitsee albumille runsaasti sympatiapisteitä. Niitä tarvitaankin, koska Marian koodi ei itsessään mikään sarjakuvataivaan kirkkain tähti ole, ei edes suomalaisen sarjakuvataivaan. Mukava lukukokemus se on kuitenkin, ja mikäli tarinaa jatketaan sarjaksi, voinee luottaa siihen että käsikirjoitus - sarjoille tyypilliseen tapaan - jatkossa tiivistyy ja terhakoituu. Piirrosjäljen osalta moista ei tarvitse edes toivoa, onhan Anssi Rauhalalla miellyttävä, ammattimainen ja sulava kynänjälki.
Kuten albumin nimestä voisi arvatakin, Marian koodi liikkuu osin Da Vinci –koodin jalanjäljillä. Vertailevan kirkkohistorian professori Anni Isotalo (kyllä!) lähtee Pariisiin vetämään Da Vinci –koodin teemamatkaa. Reissun pohjalta hän löytää itsensä selvittämässä suvun perintöriipuksen tarinaa ja mm. piispa Henrikin ja Lallin legendaa. Arvoitusten ratkominen vie professorin milloin Tallinnaan, milloin Pohjanmaan lakeuksille.
Mikko Ketolan käsikirjoituksesta tulee tunne, että mies ei ole kovin paljon ainakaan fiktiota aiemmin kirjoittanut. Ammattikirjoittaja hän toki muuten on – kirkkohistoriaan erikoistunut teologisen tiedekunnan dosentti. Pienet draamalliset latteudet ja mutkien suoristaminen joissakin juonenkäänteissä annettakoon kuitenkin anteeksi. Mikäli Ketola ja Rauhala pääsevät yhteistyötään jatkamaan uusien Anni Isotalon seikkailujen parissa, kehittyy käsikirjoitus harjoituksen myötä varmasti.
Albumin parasta antia ovat viehättävä ja pikkutarkka kuvitus, päähenkilön miellyttävä persoona ja Pohjanmaan synkeät jörrikät action-huumassa. Olipa huumori sitten tahallista tai osin tahatonta, albumin parissa kyllä ainakin yhden kertalukemisen viihtyy. Seuraavista osista riippuukin, kuinka tutuksi Anni Isotalo sarjakuvan ystäville tulee."
