Professori Anni Isotalon tutkimuksia

[rama]

Omakustanne on tarkoitus pukata ulos. Eikä sarjakuva ole kovin pitkä. Eli siis mitään albumia ei ole tulossa.

Ei hätää niin kauan kuin sitä voi myös tilata tänne Ruotsiin 

[VesaK]

Roju 21.02.06 osastossa "Sarjakuvakoulutusta ulkomailla":

Suomessa nyt ei voisi kaupallista sarjakuvaa opettaakaan kuin teoriassa.

Miten niin ei voisi? Kun kerran täysin epäkaupallistakin sarjakuvaa voi opettaa ihan käytännössä?
Eivät sarjakuvantekemisen rajat ole sama asia kuin maantieteelliset, ja "kaupallinen" suomalainen sarjakuvantekijä voi menestyä siinä missä epäkaupallinenkin.
Kysykää vaikka Kari Korhoselta tai Jukka Murtosaarelta.

Eipä siinä juuri ole mielestäni enää suuren riemun paikkaa jos joku minikustantaja julkaisee suomalaisen tekijän albumin 2000 kpl painoksena Ranskassa, mutta kun päästään diileihin ison kustantajan kanssa ja painoksessa 10.000 kappaleen tasolle, olisi syytä jo noteerata asia reippaammin. Tekijäkin saa jo selkeää taloudellista hyötyä työstään. Tietysti hän on silloin astunut pahan palvelukseen eikä hänen kanssaan kukaan vakava tekijä enää "leiki".
 Kohta tässä maassa on kymmeniä työttömiä ammattikorkeakoulutettuja sarjistekijöitä joita haastattelee kymmeniä työttömiä medianomeja ja sadat akateemiset työttömät mediatutkijat laativat prosessista artikkeleita kerholehteensä. Sitten kuulkaa viihdytään porukalla!      

[Curtvile]

Eipä siinä juuri ole mielestäni enää suuren riemun paikkaa jos joku minikustantaja julkaisee suomalaisen tekijän albumin 2000 kpl painoksena Ranskassa, mutta kun päästään diileihin ison kustantajan kanssa ja painoksessa 10.000 kappaleen tasolle, olisi syytä jo noteerata asia reippaammin. Tekijäkin saa jo selkeää taloudellista hyötyä työstään. Tietysti hän on silloin astunut pahan palvelukseen eikä hänen kanssaan kukaan vakava tekijä enää "leiki".
       

VesaK on aivokuvannut minua! Aivan näinhän se menee. Vaikka sapiskaa tulee taas, niin ilmiö on sama kuin elokuvapuolella.
Ei täällä ensimmäistäkään elokuvaa tehtäisi ilman valtion tukea. Sitten niitten pitäisikin olla "taiteellisia".
Joku vielä kehtaa ihmetellä miksei suomi-leffa tee kauppaa ulkomailla.
45 minuutissakin hoettiin kuka on sarjakuvan seuraava Kaurismäki. Kaurismäki?
Miksei seuraava Lauri Harjola?
Juu, juu, on onttoa ja kolisee eikä kukaan edes tiedä miestä suomalaiseksi. Niin tietenkin, kun kaupallista on. Siis automaattisesti huonoa.
Toivottavasti emme silti saa sarjakuvaan omaa versiota levottomat-trendistä.
Pahaa silti pelkään.
Ei meidän enää pitäisi yrittää perustella sarjakuvan olevan taidetta. yritetään perustella sen olevan edes huono elinkeino.

[tertsi]

Toivottavasti emme silti saa sarjakuvaan omaa versiota levottomat-trendistä.
Pahaa silti pelkään.

Marian koodista on aika pitkä matka Levottomiin.

[Curtvile]

Onneksi. Kuten myös omakustanteestasi, toivon.
Ruotsin lisäksi myös toinen vaativa toimitusosoite kunhan valmista syntyy, Suomen Turku.

[Curtvile]

itseään selventäen: Tertsin omakustanteesta pitkä matka Levottomiin.
Onko kenelläkään arviota milloin Marian koodin jatko napsahtaa? Helsingin kirjamessut on luonteva maali, mutta näkee nyt.

[Wilpuri]

Toivottavasti Anni Isotalo löytää siinä itselleen persoonallisuuden. En meinaan ainakaan ensimmäisen lukukerran jälkeen pysty sanomaan mitään Annin luonteesta, paitsi ehkä sen, että likka ei pienistä hätkähdä...

"Anni Isotalo etsii itseään"

[Brutus]

Koskahan Marian koodille saadaan jatkoa ?

[roju]

Miten niin ei voisi? Kun kerran täysin epäkaupallistakin sarjakuvaa voi opettaa ihan käytännössä?
Eivät sarjakuvantekemisen rajat ole sama asia kuin maantieteelliset, ja "kaupallinen" suomalainen sarjakuvantekijä voi menestyä siinä missä epäkaupallinenkin.
Kysykää vaikka Kari Korhoselta tai Jukka Murtosaarelta.

Olet aivan oikeassa ja jäin siis kiinni huonosti muotoillusta lauseesta. Kaupallista, Suomen markkinoille suunnattua sarjakuvaa... eikun, Suomen kaupallisille markkinoille suunnattua sarjakuvaa... ei vaan miten tämän nyt esittäisi. Siis vaikka niin, että vaikka sarjakuvalla ei olekaan Suomessa mahdotonta elää, vielä helpompaa se on jos suuntautuu alusta alkaen ulkomaille, koska siellä on isommat markkinat (sen sijaan että jää tänne apurahojen kanssa puuhastelemaan). Tai pyrkii tekemään lehtiin, joka on toinen mahdollinen vaihtoehto, mikäli on strippisuuntautunut. Mutta lehdistöäkään ei Suomessa aivan rajattomasti ole, eli leiväntienausmielessä ensinmainittu lienee realistisempi vaihtoehto.

JOS, ja tämä on iso ja olennainen jos, haluaa tehdä sarjakuvaa ns. ammatikseen. Jotkut haluavat tehdä sarjakuvaa muista syistä, esimerkiksi samasta syystä kuin toiset haluavat kirjoittaa runoja. Ei kukaan arvota taiteellisesti keskenään esimerkiksi lehtijuttujen kirjoittamista ja runoutta toisiinsa siksi että ne ovat molemmat kirjoitusta. Se olisi mieletöntä. Kuitenkin molempia tarvitaan. Vai mitä Vesa?

Opettajana minusta on tässä suhteessa olennaista yrittää löytää opiskelijan kanssa se pointti mihin juuri hän sarjakuvillaan pyrkii ja jakaa tietoa sen suunnan mahdollisuuksísta ja käytännön toteutuksesta.

Sitten kun on se  julkaisu tullut ulos isolta kustantajalta, tuntuu hyvältä kukkarossa kun suomalaisetkin kustantajat joutuvat ostamaan ne oikeudet markkinahintaan Frankfurtissa. Tai mistä minä tiedän tuntuuko, ei näitä esimerkkejä vielä niin montaa ole että voisi vetää mitään lopullisia johtopäätöksiä. Oletanpahan vain että paremman hinnan se iso kustantaja sille albulle Frankfurtissa neuvottelee kuin itse saisi täällä kinuttua. Ja suomalainen kustantaja hyötyy ehkä siitä että suomalaiset oletettavasti arvostaa kaikkea mistä on oikein ulkomaita myöten sanottu että se on hyvä. Tai jotain. Toivottavasti siitä nyt jotain apua on markkinoinnissa. Tämä jää nähtäväksi syksyllä.   

[roju]

Oho, mun jättipostaus aiheesta suomalaisen sarjakuvan markkinointi hävis tästä välistä. Pirkuleen langaton verkko, pätkii koko ajan! No, ei siinä mitään ollut mitä ei olisi tullut jankutettua jo kymmenen vuoden ajan ja off-topic oli myös.

Mutta sen voisin kysäistä uudestaan että mistä johtuu tämä halu rakentaa juopaa ns. taidesarjakuvan ja ns. kaupallisen sarjakuvan välille? Olen kuulevinani sivulausevinkunassa kateutta ja katkeruutta. Ja toistanpa taas kerran havaintoni etteivät ne ns. taidesarjakuvan tekijät juuri koskaan käy näissä mainstreamketjuissa inisemässä. Tekevät vaan hommiaan ja julkaisevat ne itse.

Minä uskon että ollaan sen verran pienessä vesilasissa tässä että yhden menestys sataa kaikkien laariin. Turha vikistä että "väärin menestytty", huonosti piirretty, taiteellista paskaa eikä seikkailua. Vaikka kuinka ei maailmassa julkaistaisi enää yhtään Marko Turusen tai Tommi Musturin sarjakuvaa (tai eivät itse julkaisisi), eivät niiden lukijat silti siirtyisi Hiltusta lukemaan, eikä toisinpäin.

[Timo Ronkainen]

Jotkut haluavat tehdä sarjakuvaa muista syistä, esimerkiksi samasta syystä kuin toiset haluavat kirjoittaa runoja. Ei kukaan arvota taiteellisesti keskenään esimerkiksi lehtijuttujen kirjoittamista ja runoutta toisiinsa siksi että ne ovat molemmat kirjoitusta. Se olisi mieletöntä.

Lehdissämme julkaistaan paljonkin "tavallisia" kolumneja ja pakinoita runoilijoilta ja "vakavilta" kirjailijoilta. Miksei näin voisi olla myös sarjakuvistien kohdalla. Jos siis haluaa tehdä, niin voisi sitten tehdä yhtaikaa jotain omakustannettua "taidetta" ja sitten johonkin hesaripirkka-lehteen "viihdettä". Eli jos ne kirjailijat eivät jaksa tehdä tätä korkea-matala -jakoa niin tarkkaan, miksi sarjakuvailijoidenkaan?

Timo

[Curtvile]

Yritetään selventää.
Juopa johtuu lähinnä siitä,mitä pitkän aikaa on ollut tarjolla. Ei,etteikö Suomessa olisi riittävän tasokasta sarjakuvantekijäkaartia. Kyse ei ole siitä onko P. Hiltunen parempi kuin K.Leka.
Ongelma on siinä ettei ole mahdollista saada tasapuolista kritiikkiä. Kaikki missä on viitteitä mihinkään muuhun kuin omaelämäkerralliseen kerrontaan tai pienen ihmisen arjen ja ihmissuhteen käsittelyyn päätyy automaattisesti varsinkin  yleismediassa kategoriaan populistista puppua.
Ai niin, unohdin poliittisesti tiedostavan sarjakuvan. Aivan kaikki muu ottaa estradilla turpaan.
Aikansa kuonoon otettuaan lajityypin faneja alkaa ärsyttää ja sitten lohkotaan kaikki ei-kaupallinen sarjakuva tylsäksi ja surkeaksi.
Kyse on vain mieltymyksistä.
Kati Kovacs on varmasti kova ammattilainen, mutta ei nappaa. Hagelberg tekee teknisesti upeaa jälkeä mutta jättää kylmäksi. Molemmat ovat hyviä sarjakuvan tekijöitä, mutta eivät tarjoa mitään minulle. Saan näiltä ihan yhtä paljon kuin amerikkalaisen viihdesarjakuvan pneumaattisryntäisiltä tiimalasimutruhuulilta jotka mättävät monstereita turpiin.
Hoh-hoijaa.
Suomessa, euroopassa, japanissa ja yhdysvalloissa tehdään kaikissa hyviä sarjakuvia. Osa on vaihtoehtoisia, osa massaviihdettä. Ja molemmista löytyy "miljardi kärpästä ei voi olla väärässä!"-lajin edustajia yli kotitarpeen.
Monet ovat valitelleet kuinka yhtyneistä amerikanvalloista ei tule muuta kuin trikoohemmotuubaa. Joskus on tullut valiteltua kuinka Suomessa ei julkaista muuta kuin tarinoita krapula-aamuista ja sitä edeltävistä illoista.
Marian koodi oli tähän verrattuna kuin raikasta vettä. Eritoten kun tekijä olikin joku muu kuin Hiltunen tai Manninen.
Ei etteikö maailmassa saisi olla monimuotoisuutta.
Sarjakuvatekijä tekee sarjakuviaan aina itselleen. Sarjakuva kuten musiikki, elokuvat ja muu kuvataide muuttuu lukijan/kokijan myötä. Kukin tulkitsee sitä tavallaan.
Juuri siksi runous vs. sanomalehtiartikkeli oli mainio. Molemmista löytyy upeita helmiä ja enin osa on totaalista olmineritettä.
Vielä parempi on dekkarit. Tarina rikoksesta säilyy, mutta miten ihmiset sen kokevat ja miten sitä käsitellään muuttuu vaikka teos pysyy dekkarina. Joskus jopa kunnianhimoisena ja yhteiskunnallisestikin merkittävänä. Andrew Vachssin ja Agatha Christien teokset ovat molemmat dekkareita siinä missä Henning Mankellin ja Sara Paretskynkin kirjat. Ja jotta joukossa olisi yksi surkeakin dekkaristi niin mainitaan vielä Liza Marklund.

[roju]

Asiaa! Perustelut on aina paikallaan tuon laiskan heittelyn sijaan. Oikeesti avarsi tämä.

Samoin Timon kommentti oli hyvä. Varmaan joku Mika Lietzen ja Ville Ranta onkin aika lailla tuota osastoa, lehtisarjoja ja omaa. Tai Timppa Mäkelä tietysti. Itse asiassa, onhan noita nyt kun alkaa miettimään!

Jotkut kirjoittajat sanovat että kaikki kirjoittaminen on hyväksi. Joillekin se ei sovi. Itse kannatan ensimmäistä koulukuntaa, varsinkin siinä vaiheessa kun oma ääni on vielä hakusessa. Pätee siis sarjakuvaankin. Mutta mä oonkin vaan mä.

[Anssi Rauhala]

Omakustanne on tarkoitus pukata ulos.
...
Syksyllä annan enemmän tietoa hankkeesta.

Odotamme mielenkiinnolla. Brysselin ja Charleroin koulukuntien jälkeen saamme jo kasaan "eurotyylisen mainstream-sarjakuvan" Helsingin koulukunnan!

[Anssi Rauhala]

...
Onko kenelläkään arviota milloin Marian koodin jatko napsahtaa? Helsingin kirjamessut on luonteva maali, mutta näkee nyt.

Joo tuota, luulin, että Valkoisen Meren Timantteja olisi aikaa tehdä pidemmällekin syksyyn, mutta kustantaja suuressa viisaudessaan totesi: Kirjamessuille! Nyt heti ekaksi kansi näkyviin, että voidaan aloittaa myyntityö ennen aprillia.

Joten sitä nyt teen. Ja alkupään sivu- ja ruutujakoa, kun Ketola on sen tekstin saanut aika lailla ryhtiinsä. Tarinan viimeisessä kolmanneksessa on joitakin irtolankoja, jotka pitää nivoa yhteen, ja tästä taitaakin tulla sitten suurin piirtein kuuskytsivuinenkin.

Kolmosalppari Bosporin Helmeä varten aion kyllä yrittää saada enemmän työaikaa. En ole koskaan nähnyt Istanbulia.